Niin vaan se marraskuukin sitten hurahti ohi. Tai no mitään hurahtanut, yksi vuoden pisimmistä kuukausistahan tuo tuntuu aina olevan. Pimeää ja märkää riitti loputtomiin, varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat täällä päin Suomea olleet hyvin koleita ja sateisia. Ja pimeitä. Ja märkiä. Yhtä kuravelliä.

Kuun alussa lupasin tehdä kuukaudesta vielä kurjemman, eli jättäisin sokerin kokonaan pois. En ole koskaan ollut mikään sokerin suurkuluttaja, mutta tässä kun olen jo reippaasti yli vuoden kärsinyt kortisonin tuomista, hyvin tiukkaan jämähtäneistä parista kymmenestä kilosta, päätin testata, onko sokeri kuitenkin se mikä ylläpitää reipasta ylipainoani.

Monilla sokerittomuuden aloittaminen voi olla vaikeaa. Mieliteot kiusaa, päätä särkee ja kiukuttaa (tavallista enemmän). En itse huomannut sen kummallisempia "vieroitusoireita", tosin en ole kyllä kysynyt rakkaan mieheni mielipidettä tähän asiaan. Varsinkin tuon kiukuttelun ja turhasta nalkuttamisen suhteen saattaisi hänellä olla jotain lisättävää.

Mielitekoja tuli ja meni. Minulle vaikeimpia hetkiä ovat illat, lasten mentyä nukkumaan. Päivän duunit on saatu päätökseen ja olisi niin ihanaa käpertyä sohvalle mutustelemaan herkkuja. Olen myös jossain määrin tunnesyöppö ja varsinkin stressaantuneena, väsyneenä tai muuten vain vittuuntuneena tulee helposti herkut mieleen. Eli käytännössä ihan jatkuvasti. Olenhan sentään naimisissa oleva (!!!) opiskeleva perheenäiti.

Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että pidin lupaukseni! Kertaakaan en lipsunut, vaikka lapset ovat tietysti saaneet herkutella ja viime viikonloppuunkin mahtui kolmet synttärit kaikkine torttuineen. Eikä sokerittomuus tarkoittanut pelkästään herkkuja, vaan mielestäni onnistuin karsimaan myös piilosokerin ihan minimiin. Hyvä minä!

Entäs sitten ne sokerittomuuden vaikutukset?

En osaa sanoa. Totta puhuakseni, en huomaa juuri minkäänlaista eroa.

Suurin odotukseni oli tietysti, että paino laskisi. Että sokerittomuus tuntuisi vaatteissa, ettei ne enää niin kiristelisi. Vaakalukema oli kuitenkin tänä aamuna täysin sama, kuin kuukausi sitten. Se harmittaa ihan valtavasti!

Joidenkin tutkimusten mukaan sokerin käytön lopettaminen vaikuttaa myös positiivisesti muistiin, että se vahvistaisi muistista ja oppimisesta vastaavan hippokampuksen toimintaa. Hahaha! Luitteko postaukseni vegeillasta Ristorante Denniksessä? Niin, että ei mitään merkittävää muutosta silläkään saralla.

Toisaalta, olen kyllä ollut masentavasta, pimeästä vuodenajasta huolimatta yllättävän pirteä. En myöskään ole turruttanut nälkääni herkkujen napostelulla, vaan olen panostanut säännölliseen ruokailuun. Lisäksi olen ihan varma siitä, että sokerittomuus on tehnyt paljon hyvää sellaisille asioille, joita en itse peiliin katsomalla pysty näkemään. Maksa ja hampaat nyt äkkiseltään mainittuina ainakin kiittävät. 

Olen ylpeä myös järkkymättömästä itsekuristani. Siitä, että pysyin lupauksessani enkä lipsunut matkan varrella. Tiedän, että monet ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei totaalikieltäytyminen kannata, koska "sit ku se dieetti loppuu ni sit sä kuitenki vedät kaksin käsin sokeria naamaas", mutta ei se ainakaan mulla toimi noin. Vaikka tälläkin hetkellä voisin surutta vedellä niitä herkkuja, koska joulukuu, ei mun tee yhtään edes mieleni mitään. 

Itseasiassa, ajattelin jatkaa samaa linjaa sokerittomuuden suhteen ainakin jouluun asti. Huomenna saatan maistaa tänään pyöreitä täyttävän (70!!!) äitini synttärikakkua, mutta jatkan siitä sitten taas sen jälkeen. 

Ei siitä haittaa ainakaan ole.