Aina toisinaan palaan tänne lukemaan vanhoja blogitekstejäni. Vaikka joidenkin juttujen kohdalla sellainen lievähkö myötähäpeä ehkä yrittääkin nostella päätään, olen niistäkin postauksista kiitollinen itselleni. Tällainen julkinen omien - jopa niiden henkilökohtaisimpienkin - asioiden jakaminen jakaa toki mielipiteet aikalailla kahtia, mutta itse olen ainakin kovin onnellinen, että tyhjyyttä huutavista Kulta-aika lapsuuden -kirjoista huolimatta ainakin osa lasten kommelluksista on jäänyt talteen blogipäivityksinä. Ihmisillä kun tuntuu olevan...
