Munkiton vappu

huhtikuuta 30, 2015

Kuten ensimmäisessä postauksessani mainitsin, alkoi Jutta-projektini melkein tukehtumalla munkkiin. Ei, mulle ei siitä jäänyt mitään sen suurempia traumoja, mutta tämä vappu tullaan meidän perheen aikuisten osalta viettämään silti täysin munkitta. Ja simatta. Ilmapalloja ja serpentiiniä kyllä löytyy, ei me ihan niin tylsiä sentään olla.
Mun superdieetin aikaisten ahaa-elämysten parhaimmistoon kuuluu se, että opin juhlimaan ilman jäätävää ruoan mättämistä. Toki välillä on kiva herkutella, mutta mulla se tuppaa menemään aina ihan yli. Ensin vedetään massu ihan piukkaan kaikkea mitä on tarjolla, siis ihan kunnon ähkyyn asti. Vähän ajan päästä kun hiukan taas alkaa olo helpottaa niin johan on taas rekkalastillinen tavaraa matkalla suuhun. Ai miten fiksua, eikö?
Tässä kohtaa olisi upeeta jos voisin hehkuttaa, että homma on nykyään hanskassa ja vastaavia ylilyöntimässäämisiä ei enää tapahdu, vaikken ottaisikaan omia eväitä juhliin mukaan. Paskat. Ihan lähtee edelleen lapasesta tuo syöminen, liian usein. Tuntuu kuin mussa olisi joku kytkinjärjestelmä, jossa on kaksi eri asentoa: ON ja OFF. Mä pystyn helposti totaalikieltäytymään kaikista herkuista ja noudattamaan pilkuntarkasti ja lipsumatta annettua ruokavaliota, mutta annas olla kun se ON-vaihde kytketään päälle (mun päässä soi jostain syystä Cheekin ”Sokka irti”). 

Eniten mua ketuttaa se, että mä kyllä tiedostan tän ongelman itsessäni. Mä ahmin. Mä en osaa nauttia ruoasta, hyvä jos pari kertaa muistan puraista ennen kuin nielaisen. Näin. Mut jos kerran tän asian näin hienosti tiedostan, miksen osaa tehdä asialle mitään..?! Miksi kerta toisensa jälkeen pitää syödä se suklaalevy ennen kuin olen edes ehtinyt ottaa hyvän asennon sohvalla? Miksi pitää syödä lisää, vaikka olo olisi jo kylläinen?
”Ei niistä vanhoista tavoista noin vain eroon pääse”, kuulen usein Annen mulle toteavan omaan rauhalliseen tyyliinsä. Turhauttavaa. Ihan hemmetin turhauttavaa, mutta myös niin totta. Kaipa mä joskus vielä opin. Olisi liian helppoa aina vaan kieltäytyä kaikesta, enkä mä edes halua elää niin. Voisin vaihtaa sen Fazerin Sinisen johonkin tummempaan versioon tai raakasuklaaseen, mutta ensinnäkin, yäk! Toiseksi, mä haluan oppia nauttimaan myös siitä pirun suklaasta. Siinä mulle tavoitetta kerrakseen.
Olen vuoden alusta asti noudattanut ruokavaliota melkeinpä lipsumatta 5 päivää viikossa. Jos rehellisiä ollaan niin tuossa pitäisi lukea 6 (yhtenä päivänä viikossa saa herkutella luvan kanssa), mutta siinä mä oon lipsunut.. Vaikka lukema vaa`assa ei mitenkään radikaalisti ole muuttunut dieetin päättymisen jälkeen, on silti olo hieman läski ”nesteinen”, ja haluan kiristellä kroppaa ennen kesäkuun alun Turkin lomaa. Onhan ne biksut mukavampaa laittaa päälle kun ei höllyä ihan joka paikka.
Thaimaa 12/2014 <3
Siinä siis syy munkittomuuteen. Mä olin jo täysin asennoitunut dieetin alkamiseen, mutta toisin kävi, kun kuumemittari kohosi 39 asteeseen alkuviikosta. Influenssasta ja kurkunpääntulehduksesta huolimatta noudatan normaalia ruokavaliota, tällä kertaa ilman viikonloppuherkuttelua. 

Toivottavasti ensi viikon alussa olen jo siinä kunnossa että voidaan alkaa karsimaan liikoja pois.. Eipä tässä kuitenkaan mitään hätää ole. Paitsi liikkumaan pitäis päästä. Mielellään heti.
Hyvää vappua kaikille <3

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe