Yksi pieni virpoja

maaliskuuta 25, 2018

Mistä tietää että lapset lakkaavat olemasta ihan pieniä?

Siitä, että asiat jotka "ovat aina olleet näin" lakkaavat yhtäkkiä olemasta.

Ainahan meillä on ollut kaksi pientä, innokasta virpojaa. Aina ollaan hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaita haettu yhdessä oksat ja koristeltu ne kauniisti. Kukaan ei ole ikinä saanut palovammoja kuumaliimasta, koskaan ei lapsia ole tarvinnut lahjoa tai uhkailla osallistumaan eikä ainakaan olla saatu riitaa aikaiseksi siitä, kenen risut on kaikista hienoimpia. Tai siitä, ollaanko sitä lähdössä kylille noitina, kissoina, kanoina vai hevisauruksina.

Nyt niitä on enää yksi.






Olisi isompikin vielä lähtenyt, mutta koko päivän kestänyt jääkiekkoturnaus vei tällä kertaa voiton. 
Ihka ensimmäisen hattutemppunsakin teki, mokoma lätkänpelaaja. Siskokin ehti mukaan kannustusjoukkoihin käytyään virpomassa lähimmät naapurit ja illalla mutustelivat sulassa sovussa palkkiosuklaita. 

Että niin se vaan elämä porskuttaa eteenpäin.

Ainahan se on niin tehnyt.

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe