Ollaanko taas sitä leikkiä, missä unohdetaan hetkeksi turhat jaarittelut ja muut paskanjauhannat elämän autuudesta, ihanuudesta ja ilosta, kesästä ja kärpäsistä ja kerrotaan vaan niitä ihan ehtoja tosiasioita? Mä voin olla eka.

Vaikka mulla loma työttömyys jatkuu, loppui perheen ensimmäinen yhteinen lomajakso tänä aamuna sen miehen - joka joutui kaapeleilla käynnistämään autonsa - palattua takaisin työmaalle. Kaksi mielettömän mukavaa viikkoa kului yhdessä hurauksessa Turkkeineen, Särkänniemineen ja mökillä yöpymisineen. 

Eilen illalla mökiltä mummulan kautta kotiin palatessamme ihmettelin kutisevaa kurkkuani ja valonherkkiä, ärtyneitä silmiäni, meillä kun ei kesällä ole ollut tapana sairastella sen suuremmin. Kotona kuumemittari osoitti epäilyni todeksi; jonkinsortin kesäflunssa oli puhkeamassa. Saatana.

Että siinä sitten aamulla kolmen tunnin yöunien jälkeen miehen tehdessä lähtöä töihin, totesin kaktus kurkussa ja räkä vetisenä norona poskeani pitkin valuen karman olevan aika helvetin kurja kaveri. Että juuri nyt kun kahden aikuisen jakama talous paloitellaan osiin jättäen minun osuudekseni kahden lapsen työleirin pyörittämisen, juuri nyt sitten täytyy iskeä joku tauti päälle?

Istuttuani ensin tunnin koulupsykologin juttusilla, käytyäni puistossa leikkimässä ja jatkettuani lasten kanssa puuhastelua kotipihalla, saatuani lapset ruokittua sekä kaikki monet pienet arkeenpalaamisturhautumiseioomitääntekemistä -kinastelut käsiteltyä, aloin olla kohtalaisen puhki. Kuumemittarin huidellessa jo 38 asteen tietämillä annoin periksi ja hautauduin sohvalle. Esikoinen lähti kaverinsa kanssa ulos leikkimään ja pikkumuija sai köllötellä vieressä katsellen pikkukakkosia.

Että silleen se loma-arkinen maanantai sujui tässä huushollissa. Väsyttää. Ärsyttää, että loman piti loppua ja että se sitten loppui vielä tällä tavoin. Harmittaa, koska huominen kummitytön perheen vierailu jouduttiin perumaan. Vituttaa, koska tämmönen pieni perus flunssakin saa mut tahtomattani varpailleen ja stressaamaan jo vuoden remissiossa olleen maksatulehduksen tilaa. 

Tämmöisinä päivinä sitä kovasti myös odottelee, että kummatkin lapset kasvaisivat vielä pikkiriikkisen isommiksi ja omatoimisimmiksi, ettei ihan kaikissa päivän toimituksissa tarvittaisi aina äitiä. Ettei siinä kohtaa, kun on juuri raahautunut vessaan, kuuluisi (avoimen) oven takaa kolmevuotiaan käsky tulla välittömästi katsomaan hänen barbileikkejään:. "Sulla äiti tuli jo kaikki pissa, minä kyllä kuulin sen!"

Voi luaja.