Se taisi olla vuosi 2003, kun sateisena kesäkuun torstai-iltana tuijotin tarjoilijan asussani kokkiystäväni kanssa ravintolalaiva Cindyn seinällä olevaa, kovin hitaasti etenevää kelloa. Festarikassit oli valmiiksi pakattu ulko-oven edessä odottavaan autooni, juhlajuomat oli piilotettu kylmiön perälle odottelemaan työajan päättymistä. Jokainen asiakas palveltiin äärimmäisellä hätäisyydellä (sorke vaan, pomo), keneltäkään ei vahingossakaan kysytty halukkuutta jälkiruokiin. 

Kun viimeinen asiakas vihdoin potkittiin poistui ulos ovesta, olivat nämä kaksi nuorta, kaunista sinkkutyttöä, enemmän kuin valmiita aloittamaan kolme päivää kestävät juhannusriennot RMJ -festareilla. En muista koskaan ajaneeni Turku - Rauma -väliä sellaisella nopeudella, talla pohjassa ja renkaat ulvoen.. Tai no, hiukan ehkä liioteltua. Olimme sentään liikenteessä vuoden -89 Nissan Sunnylla. Ainakin se tuntui kovin vauhdikkaalta menolta.

Ei meitä haitannut, vaikka välillä satoi kaatamalla ja makiksen (sillai me raumlaise kutsuta sitä festarirantta) märkä, paikoin mutainenkin rantahiekka likasi huolella valitut vaatteemme ja sotki meikkimme. Tai sitten en vaan muista, että olisi haitannut. Sitä taskulämmintä pississiideriä taisi ihan huolella valua janoisista kurkuistamme alas. Välillä vähän riideltiinkin kadottuani omille teilleni jonkun pojan perässä, mutta senkin taisin nöyrästi anellen saada anteeksi. Aamun pikku tunneilla kammettiin kuitenkin onnellisina yhdessä, hippasen huppelissa heiluen vanhempieni luo keräämään voimia seuraavan päivän hulabaloota varten.  

Kovin oli mukavaa ja huoletonta tuo juhannuksen juhliminen tuolloin neljätoista (14!!!!) vuotta sitten. 

Huomenna, jos tuo tänään kovin vaisun oloinen esikoinen ei nyt saakeli sentään sairastu, saan taas viettää juhannukseni tuon samaisen, edelleen ihan yhtä kauniin mutta ei enää yhtään niin sinkun tytön kanssa. Tällä kertaa tapitan tuskastuneena hitaasti etenevää kelloa näin juhannustorstain iltana, koska en malta odottaa, että saan huomisesta lähdostä kovin riemuissaan olevat ja siksi täysin pois tossuistaan olevat, ylienergiset, seinille hyppivät lapseni äkkiä nukkumaan. Mitään ei ole vielä pakattu, toki hiukan ajatusta suotu kaikelle sille valtavalle tavaramäärälle, mitä nelihenkinen lapsiperhe mukaansa tarvitsee parin päivän mökkireissulle.

Tällä kertaa juhannus vietetään hyvin lapsiystävällisissä merkeissä kuuden aikuisen ja viiden pikkuihmisen kanssa puuhastellen ja pelaillen, uiden, saunoen ja grillailen. Vaikka on aivan ihanaa palata muistoissa takaisin nuoruusaikojen villeihin ja vapaisiin festarikesiin (tai siis siihen osaan minkä niistä ylipäätään muistaa), en tänään teltanhakureissulta kotiin päin ajaessani kadehtinut hetkeäkään niitä nuoria kauniita sinkkuihmisiä, jotka madallettujen Bemarien letkassa ajoivat vastaamme matkatessaan kohti Raumaa ja RMJ:tä Wunderbaumit iloisesti heiluen ja pussikaljat takakontissa kilisten. 

Rauhallista, turvallista ja kaikinpuolin ihanaa juhannusta teille kaikille!

Tuokoon tämä keskikesän juhla mukanaan enemmän mahtavia muistoja, kuin mitä nuoruusvuosien jusseista on yhteensä jäljellä.