- olla kiitollinen kahdesta hyvin sopeutuvaisesta ja joustavasta lapsesta. Vaikka lentoaikataulumme oli perheen pienimpiä ajatellen kamalin mahdollinen ja jouduimme odottamaan Antalyan kentällä passijonossa lähes tunnin kolmelta yöllä, en muista kummankaan kitisseen kertaakaan! Itse kyllä taisin livauttaa pari turhaa voimasanaa..

- todeta, että lomailu jo kertaalleen koetussa resortissa ultra all inclusiveineen on ehkä paras vaihtoehto ikinä matkustettaessa pienten lasten kanssa. Ihanan helppoa, kaiken ollessa valmiina ja tarjolla juuri oikeaan aikaan ja palvelu pelaa! Arjenpyöritykseen väsähtäneen äiti-ihmisen unelmaloma, kertakaikkiaan!

- uida, polskia ja räpiköidä altailla tunnista toiseen väsymättä. Uskomattomia vesipetoja nuo mun mukulat.

- löytää miehestään ihan uusia ulottuvuuksia. Tänään se tapahtui

kahden valkoisen rintakarvan muodossa. Ihan pääsi yllättämään, vanha ruppana.

- salaa naurahtaa ivallisesti lukiessaan fb-päivityksiä sateisesta Suomen syyskesästä.

- joutua nielemään turhia avautumisia venäläisille kanssaturisteille, jotka röyhkeydellään ja huonoilla käytöstavoillaan saavat tunteet aika ajoin väkisinkin kuohahtamaan. Aikuiset ihmiset, saatana!! Ja mukelot perässä. Jonkin sortin rynnäkkö-swat team -varustus pitäisi omistaa yrittäessä päästä nauttimaan buffet-illallista, kun jonotustaidottomat ryssät (anteeksnytvaan mut rimmaa seuraavan sanan kanssa) rynnii saalistamaan pöydästä kaiken mikä vaan irti lähtee.

- yrittää unohtaa ulkonäköpaineet ja patsastella uikkareissa siinä missä kaikki muutkin, vatsan ympärysmitasta tai hölskyvistä alleista huolimatta. Ainoa miinus tässä kohtaa annettakoon Tokmannilta ostetulle uikkaritopille, mistä heti ekalla käyttökerralla hajosi ne olkaremmien kiinniketsydeemit. Siellä heiluivat tissit taas holtittomina polvissa, kiristysmekanismin pettäessä. Että vaihtoon meni uikkarit.

- täyttää instagramin ja facebookin lomakuvilla onnellisten lasten ilakoinnista altailla, täydellisen pyöreiksi hioutuneista kivistä rannalla, lakatuista varpaista, palmujen lehvistä ja lomastaan täysillä nauttivasta perheestä. Jatkuvalla syötöllä, monta kertaa päivässä. Ja lisää on luvassa. #niskasetlomalla

- huomata, että blogikirjoituksen postaaminen pädillä heikohkon wifi-yhteyden pätkiessä on perin hidasta ja raivostuttavaa puuhaa. Kuvien postaamisessa meni kevyet 1,5 tuntia..

- olla onnellinen siitä, että tätä samaa ihanuutta on edelleen reilu viikko jäljellä.

- yhtyä kuopuksen sanoihin: