Niin. Taas ollaan siinä pisteessä kun uusia juhlapyhiä pukkaa ovista ja ikkunoista, mutta meidän perhe on - ylläri pylläri - vailla minkäänlaisia sotasuunnitelmia. Kuten vappupostauksessanikin jo mainitsin, perheen parissa "ihan vaan lasten ehdoilla" vietetty keskikesän juhla tulisi vaatimaan turhan paljon sensurointia herkimmiltä sivustaseuraajilta, joten nyt olisi toimittava nopeasti.

Kiitos apuun rientäneen ihanan äitini, sain potea tänään flunssaani kutakuinkin rauhassa mummun joutuessa leikki- ja puuhastelukipeiden lasten sarjatulitukseen. Suurin osa päivästä kuluikin somessa roikkuen ja erilaisia juhannussuunnitelmia tehden. Muutamina vuosina olemme viettäneet jussinpäivät Kainuun seudulla sukuloiden, mutta monen sadan kilometrin ajomatka räntäsateeseen toppatakeissamme värjöttelemään ei oikein houkuttele. Toiseksi tuli selailtua Rantapallon äkkilähdöt, Momondo, Paperflies ja mitä näitä saitureiden hakukoneita nyt onkaan. Tukholman tarjontaa tutkin jo ihan tosissaan, mutta listatessani loistavia ajatuksiani whatsapin välityksellä sille miehelle, joka näköjään on paremmin perillä taloudellisesta ahding.. tilastamme, ilmoitti hän muina kirjanpitomiehinä ettei toiveeni ja tilimme saldo oikein kohtaa toisiaan. 

Aikani ihmeteltyä tyhjää ideakiintiötäni päädyin laittamaan nöyrän seuranhakupyynnön lapsiperheiden Tinderiin, feisbuukkiin. Että nyt olisi tarjolla tämmöinen nelihenkinen, lapsellinen mutta ihan hiton hauska perhe vailla leikkiseuraa juhannuksen ajaksi, jos jollekin vaan kelpaisi. Kyllähän meillä niitä ystäviä ja kavereita piisaa, mutta jostain syystä meille ei ole koskaan muodostunut sellaista suuresti haaveilemaani ystäväperheporukkaa, joiden kanssa hillua kaikki tämmöset kissanristiäisiä astetta tärkeämmät tilaisuudet. Muutamat yritykset ovat päätyneet toisen osapuolen eroon, jonka jälkeen treffien järkkäily on ollut hieman.. noh.. mutkallista. Ei meidän ole myöskään tarkoitus antaa itsestämme mitenkään antisosiaalisista kuvaa, vaikka ollaankin yleensä aikalailla maastoutuneita omine juttuinemme tänne Maskun puskiin. Ja vaikka suunnattomasti yleensä nautinkin perheen kesken oleilusta, kyllä sitä kuitenkin juhannuksena kaipaa jotain erityisempää tekemistä. 

Ja kyllähän sieltä sitten poikikin täydellisen sopiva tarjous (myös lompakolle), vaikka hetken jo pelkäsin että kommenttiketju jäisi täysin tyhjäksi. Noloahan se sellainen olisi ollut. Samainen perhe, jonka piti tänään vierailla meillä, oli vuokrannut rantamökin Urjalasta, jonne mekin siis suuntaamme perjantaina. Huippua! Luvassa on siis juuri sitä kaikkea mitä juhannukselta voin toivoa: lapsille kivaa seuraa ikäisistään leikkikavereista, niiden mukiinmenevät vanhemmat, grillailua, pelailua, saunomista ja uimista. Tai sitten kyyhötetään kaikki yhdessä pienessä mökissä perinteisiä juhannuskelejä pidellen. Sekin käy!

Enää ei tarvitse murehtia toisiensa liiallisesta seurasta turhautuneita, ympäri kämppää juoksevista, nahistelevista ja kiukuttelevista lapsista. Eikä tarvii edes sen suuremmin murehtia pakkaamista, Turkin kamat kun ovat vielä suurimmaksi osaksi purkamatta laukuissaan.

Se somen voima. On se.