Tänään on yksi niistä todella harvoista päivistä, jolloin mun työ kelpaisi aika monelle muullekin. Facebookin etusivu täyttyy opettajakollegojen lomapäivityksistä, joita avoimesti kadehtien kommetoidaan. Minun päivitystäni tuskin kukaan kadehtii, vaikka jonkun sortin lomaksi kai määräaikaisen työn päättymistä ja siitä johtuvaa työttömyyttäkin voi kutsua. Ainoa ero on siinä, että vakituisen työn omaaville opettajille maksetaan kesäkeskeytyksen ajalta palkkaa. Minun palkkani maksaa OAJ:n työttömyyskassa, kunhan pahimmat ruuhkat saadaan heinäkuun lopulla purettua. 

Tarkoitus ei ole kuitenkaan olla tänään sen suuremmin naama norsunperseellä. Kahden suvivirren taktiikalla suoritettu päivä on täyttynyt taas monista mielettömän upeista hetkistä.

Ihana, ei ainakaan toistaiseksi kovin kouluorientoitunut esikoiseni, sai tänään ensimmäiset kouluarviointirastinsa, ja hänet siirretään tokaluokalle osaat hyvin -painotteisella todistuksella. Olen hänestä äärimmäisen ylpeä, vaikka yhtään "osaat kiitettävästi" -lokeroa ei opettaja ollut ruksannutkaan. Suutarin lapset ja silleen. 

Lämpimiä tunteita saivat tänään osakseen myös alakoulu-uransa päättäneet kutoseni. Niin olivat komeina ja sievinä vastaanottamassa päättötodistustaan. Minuakin muistettiin, vaikka sainkin opettaa tuota räiskyvää rytmiryhmää vain tammikuusta asti. Silleen semisti alkoi hymyilyttää avattuani minulle ojennetun kirjekuoren, ja nähtyäni, mitä se sisältää. Aika osuvalla tavalla minut lahjoivat, vaikka tällä kertaa Tean terapiat taisikin viitata ihan muunsorttisiin hyvinvointipalveluihin. Päätösjuhlan mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin ihan ehdottomasti se, kun yhden oppilaani äiti ilmestyi luokkaani - nanananananananananana - Batman -logokuosiseen mekkoon sonnustautuneena! 

Eniten ehkä kuitenkin kosketti entisen oppilaani snäppäämä kuva peruskoulun päättötodistuksesta. Vielä jouluna kevääksi povaamieni täysin mahdollisten nelosten ja luokallejäämisvaaran tilalla olin näkevinäni, sen kymmenen sekunnin aikana kun viesti näkyi kännykän näytölläni, useamman kutosen, olisko voinut vilahtaa jopa seiskakin. Ja että ylipäätään tuon ikäinen nuori laittaa viestin entiselle opettajalleen, koska on itsekin suorituksestaan ylpeä. Aika liikkistä, silleen ihanan jonnemaisella tavalla. Iso sydän tähän.

Loma on siis tässä huushollissa alkanut. Huomenna (koska tänäänhän olisi aivan liian aikaista) pakkaamme simmarit ja aurinkovoiteet matkalaukkuun ja suuntaamme kohti aurinkoa ja lämpöä. Ansaittu koko perheen lököloma all inclusiveineen odottaa meitä Turkin Okurcalarissa. Luvassa 10 päivän verran altailla polskimista, rannalla lasten kanssa puuhastelua, rentoa yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Toivottavasti myös untakin, mutta se taitaa olla ehkä hieman liikaa pyydetty. 

Tässä kohtaa en aio vielä valittaa uupuvasta rantakunnosta, vaikka ajatus höllyvän pehmeästä, vitivalkoisesta ruhostani rantatuolilla makaamassa muiden turistien joukossa saakin oloni hieman vaivaantuneeksi. Jospa se siitä sitten, muistanette ehkä sen sanonnan ruskettuneesta läskistä jamitensennytmeni.

Että buenastardesta vaan ja ansaittua sekä mahdollisimman rentouttavaa lomaa kesäkeskeytystä kaikille kansankynttilöille. Teette ihan mielettömän arvokasta työtä. 

Skål.