.. päivittää blogiani useammin kuluneiden muutaman viikon aikana.

.. pitää paremmin kiinni rutiineista, päivien rytmistä ja muista totutuista tavoistamme.

.. mennä aikaisemmin nukkumaan, etteivät aamutoimet olisi usein venähtäneet luvattoman pitkiksi.

.. katsoa useammin peiliin ennen kuin poistuin kotiovesta.

.. viettää vähemmän aikaa sohvalla pötkötellen ja käyttää ajan hyödyllisemmin.

.. seurata aikaani muutenkin kuin facebookin välityksellä. 

.. käydä useammin lenkillä.

.. olla keksimättä turhia tekosyitä ruokavaliosta lipsumiselle.

.. katsoa vähemmän kuin  kuusi kautta Game of Thronesia sekä toivoa siinä näyttelevien ihmisten julmia, tuskaisia kuolemia.

.. haaveilla pari kertaa vähemmän töihinpaluusta, kun lapset ovat käyneet hermoille.

.. olla vittuilematta sille miehelle, joka jo tänään joutui palaamaan töihin kesäloman päätyttyä.

Olisin voinut, mutta en tehnyt niin. Miksi? 

Koska me ollaan lomailtu! Nautittu täysin rinnoin loman suomasta vapaudesta olla tekemättä mitään sellaista, mitä ei huvita tehdä. Vietetty enemmän tai vähemmän suunniteltua perheaikaa kokonaiset 2,5 kuukautta.  

Äsken iltauinnilta palattuamme poistelin turhia kuvia puhelimeni kuvakirjastosta. Palasin aina kesäkuun ensimmäisiin päiviin ja Turkin loman lämpimiin tunnelmiin. Miten mahtava loma meillä siellä olikaan! Kuvat palauttivat mieleeni myös huippuhauskan päivän Särkänniemessä ja juhannuksen vuokramökillä Urjalassa (josta nyt kun tarkemmin oikein asiaa pohdin olemme edelleen velkaa, pahoittelut siitä..). 

Ehdimme viettää useamman viikonlopun mökillä, esikoinen sai ensimmäistä kertaa kaverinkin mukaan. Myös pikkumuijalla oli ihan ikioma kaveri päiväkodista meillä kotona leikkimässä. Yhdessä kävimme puistoissa, mummulassa, Muumimaailmassa, Powerparkissa ja lähiseudun maatiloilla ihastelemassa eläimiä. Pakkasimme uikkarit kassiin ja hilpasimme hetken mielijohteesta uimaan. Ehdin tavata useita ystäviä ja vaihtaa kuulumisia kahvikupin äärellä. 

Siivosin, laitoin ruokaa, olin varsinainen kodin hengetär. Selvittelin lasten erimielisyyksiä, otin vastaan "äiti on tyhmä" -haukkuja. Enimmäkseen olin kuitenkin kiva ja ihana, sain märkiä suukkoja ja rakastavia haleja. Pelattiin, seikkailtiin ja touhuttiin minkä kerittiin. Välillä hengähdettiin ja ihan vaan nautittiin. 

Mahtuipa kesään myös muutama ilta, jolloin sain nauttia vain aikuisesta seurasta. Tyttöjen ilta Pinkjärvellä, saaristoristeily ihanien työkavereiden kanssa ja nauruntäyteinen treffi-ilta oman kullan kanssa Naantalin Emma-teatterissa. 

Ja putkahtipa tässä pari päivää sitten elämäämme vielä yksi suloinen, täydellinen ja kauan odotettu pieni prinsessa, jota saamme kunnian kutsua kummitytöksemme.

Että ei se nyt niin paska kesä sitten ollutkaan! Oikeastaan se oli kokonaisuudessaan aika mahtava, yksi parhaista. Miten se muka jo nyt on ohi..? Mies palasi jo tänä aamuna töihinsä. Esikoinen aloittaa huomenna koulun tokaluokkalaisena, harrastuksetkin alkavat kesätauon jälkeen jo ensi viikolla.

Me kuopuksen kanssa pyörimme vielä hetken kodin nurkissa, mulla kun alkaa opinnot vasta syyskuun alussa. 

Olo on unettomista öistä huolimatta levännyt, akut on ladattu, kontaktimuovit odottavat lipaston laatikossa.

Arki. Olen valmis.