Näitä tämmösiä unenkarkottajia nyt riittää ihan joka lähtöön. Milloin mieltä vaivaa raha-asiat (aina), ne kaikki unohdetut asiat ja varsinkin kaikki "pitäis tehdä" -asiat.. Milloin mitäkin. Yöllä nämä päiväsaikaan hyvin vähäpätöiseltä tuntuvat jutut saavat kuitenkin aivan käsittämättömät mittasuhteet. Mieli laukkaa villinä kuin Dothrakien hevoset (hahaa, Game of Thrones iski jälleen), ahdistava paineentunne puristaa rintakehää kasaan. Ylikierrokset lisääntyvät, mieli ruokkii itseään uskomattomilla juonenkäänteillä. Uni kaikkoaa saavuttamattomiin.

Otetaas yksi esimerkki. Sellainen asia mikä on jo pitkään hallinnut stressilistani kärkisijoja. Aina toisinaan saan sen unohtumaan hetkeksi, kunnes se sitten taas palaa rytinällä alitajuntaani. Vatvon, vatvon ja vatvon samoja juttuja yhä uudelleen ja uudelleen. Tunnen kateutta, ärsyynnyn, kiukustun. Ja häpeän.

Treenaaminen. Siitä mä murehdin. Tai oikeastaan treenaamattomuudeesta. Päivisin mä vielä pystyn jossain määrin järjellä käsittelemään asian. Että kun en ole vielä ollenkaan siinä kunnossa, että keho kestäisi kovaa treeniä. Ei ole järkeä vetää itseään vielä enemmän piippuun salilla, jos energiat hädin tuskin riittää normi arjen pyörittämiseen. En yksinkertaisesti kykene tällä hetkellä treenaamaan. Piste.

Yön märehdinnöissä edellä mainitut faktat ilmenevät kuitenkin seuraavassa muodossa:

- Kaikki johtuu laiskuudesta.

- Vuosivalmennus heitetty hukkaan. 

- Valmentaja, rakas ystäväni, karvaasti petetty.

Kaksi vuotta sitten <3

"Miten sä nyt noin voit kuvitella, ihan pöhköä!" totesi PT-Anne pyyhkiessäni räk.. kyyneleitä poskiltani saatuani vihdoin kakistettua ulos ajatukseni, jotka mieltä ovat jo alkutalvesta asti vaivanneet. 

"Eihän kyse ole kuin työtunneista, muru, kyllä ne sua odottaa sitten kun olet taas paremmassa kunnossa. Et sä näin helpolla tule missään tapauksessa pääsemään."

Ja sitten se oli siinä. Asia kunnossa. Ystävyys tallella. 

Hukkaan menivät kaikki ne hartaudella murheen alhossa piehtaroidut yöt, totesi jälkiviisas parin desin silmäpussejaan hölskytellen.

...

Mistä te stressaatte?