Ne, jotka minua stalkkaavat tuolla Instagramin puolella tietävät jo, että vietimme viime viikon koko perheen voimin Kainuun upeissa maisemissa lomaillen. Yhteinen aikamme alkoi jo perinteeksi muodostuneella, päätä huimaavalla (ja vatsaa pahasti kierrättävällä) päivällä Powerparkissa. Ennalta sen suuremmin suunnittelemattomaan viikko-ohjelmaan kuului lisäksi paljon sukulointia ja ihania jälleentapaamisia, saunomista ja myöhäisiä ilta-uinteja Osmankajärven kirkkaissa ja virkistävissä vesissä, kiireettömiä aamuja, mummun herkullisia lihapatoja ja paljon rentoa yhdessäoloa. 

Kuulostaa ihan hyvältä, eikö niin?

Jos vastaus on kyllä, palaa muodostamaasi mielikuvaan takaisin ja kuvittele kaksi reipasta lasta, iältään vaikka jotain 8 ja jotain melkeen 4, siihen mukaan. Lisää vielä monta märkää, tummaa sadepilveä, pari ukkoskuuroa, yksi yöllinen sairaalareissu ja reilu tuhat vesisateessa ajettua kilometriä. Unohtaa ei saa myöskään turboturbiinihornethävittäjän nopeudella hyökkääviä ja periksiantamattomalla sisukkuudella varustettuja paarmoja ja yöllä korvan juuressa iniseviä hyttysiä.

Pakkaaminen

Kyyyyyllä, jälleen palaamme tähän samaan, pakolliseen mutta aina yhtä vittumaiseen toimintaan. Tällä kertaa tavoitteeksi oli asetettu, että peruuttaessa Skoda Superbin takaikkunasta näkyisi jotain muutakin, kuin ylitsepursuilevat tavaramäärät. Huolellisella, paljon aikaa vaatineella ja hermoja rutosti rassanneella valmistautumisella onnistuin kerrankin tavoitteessani! 

Ei tässä kuitenkaan sen suurempaa syytä juhlaan ole. Ihan yhtä paljon turhaa tavaraa oli mukana kuin ennenkin. Tällä kertaa ei vaan enää tarvittu paljon tilaa vieviä rattaita mukana. Lenkkareita olisin tosin tarvinnut. Petivaatekassikin jäi ulko-oven viereen, lasten pelastusliivit toiselle mökille ja takki kaappiin. Nappisuoritus, jälleen kerran!

Suomen kesä

Jos ei paksut, ainakin viidessäkymmenessä harmaan sävyssä taivasta kiertävät pilvet sylkeneet vettä niskaan, puhalsi järveltä hyytävä tuuli ainakin sata metriä sekunnissa. Toisaalta tuulessa on aina se hyvä puoli, että se karkoittaa kaikki itikat pois viattomia ihmisiä häiriköimästä, mutta vähempikin olisi riittänyt. Ukkonen maalasi taivaanrannan kauniimmaksi kuin koskaan olen nähnyt, mutta lapset eivät oikein osanneet arvostaa yöllistä jyrinää ja pauketta.

Paarmat

Auringon pilkistäessä pilviverhon takaa ärhäkkäät tappajapaarmat ilmestyivät välittömästi huudeille. En edes halua kuvitella ulkopuolisen katsojan silmin sitä näkyä, kun kaksi aikuista ihmistä juoksee kädet villisti ilmassa heiluen pitkin mökkipihaa huitoen kuin henkensä edestä noita kivuliaasti purevia öttiäisiä tiehensä. 

Kun yökuiva lapsi ei olekaan yökuiva

Sanotaanko näin, että nyrkkipyykättyäni muutamat lakanat, patjan ja sängyn alla olleen maton arvostan kummasti vedenpitäviä patjansuojuksia ja 10 kg täytöllä varustettua pesukonetta.

Odottamattomat vieraat

Tajuat niiden tulon vasta, kun ovat jo tulleet ovesta sisään. Olokin on aika veemäinen, etkä tunne oloasi ollenkaan seuralliseksi. Vatsa pömpöttää eikä vaatteet mahdu kunnolla päälle. Kaapista ei tietenkään löydy mitään tarjottavaa ja lähin kauppa on useamman kilometrin päässä. 

Vähän samankaltainen tilanne, kun menkat alkaa odottamatta isovanhempien mökillä, eikä mukaan pakkautunut minkäänsorttisia siteitä tahi tamppuuneja.

Tai kun olet alasti puskassa kyykkypissalla, ja kuulet auton ajavan pihaan..

Kajaanin keskussairaalan päivystys

Joku karman kaltainen kaveri vainoaa väkisinkin, jos Kajaanin keskussairaalassa lääkärin ommellessa tikkejä kuopuksen jalkapöytään meiltä kysytään, varataanko meille ensi vuotta aatellen aeka jo valamiiksi, kun ei vakioasiakkaata kehtoo laettoo oottelemmaan turhan piäten..

Aika

Se loppuu lomalla aina kesken. Paitsi silloin, kun sateisena päivänä odotat nälkäisten lasten kanssa miehesi saapuvan takaisin Sotkamon Jymyn "1,5 tuntia" kestävästä pesispelistä. Aika on suhteellinen käsite, ainakin jos kysytään siltä mieheltä, joka palasi reissultaan reilut 3 tuntia myöhemmin.

Kiitos Kajaani, Paltamo ja Sotkamo. Ette pettäneet tänäkään vuonna!