Skeptinen tiedemuija energiahoidossa
lokakuuta 26, 2017
Seuraa shokkipaljastus:
Olen aina ollut hyyyyvin ennakkoluuloinen lähes kaikkia länsimaisen lääketieteen ulkopuolelle jääviä parannuskeinoja kohtaan. Siis tämmösiä kaikenmoisia hömpötyksiä, henkiparannuksen kaukohoitoja (nämä!!), ennustamisia, yksisarvis- (whaaaat?!) ja enkeliterapiahoitoja sun muita henkimaailman juttuja. Tai kutsuisinko niitä asiallisemmin vaikka vaihtoehtoisiksi hoitomuodoiksi? Uskomus- tai täydentäviksi hoidoiksi? Huuhaaksi..?
Jos ihan rehellisiä ollaan, valitsen sanavarastostani normaalisti hörhöilyn kuvaamaan kyseistä ihmeparannushömppää. Mielestäni se on ollut kovinkin toimiva ja toimintaa hyvin kuvaileva sana, joskin ehkä pikkuisen turhan leimaava, jos pipo oikein lujasti kiristää päässä.
Omista ennakkoluuloistani huolimatta en ole koskaan kuitenkaan "tuominnut" tai edes väheksynyt näitä toisentyyppisiä terveydenhoidon muotoja. Ne ei vaan ole olleet ikinä mun juttu, koska uskon itse tieteelliseen toimintaan ja laajoihin tutkimusnäyttöihin. Muut hakekoot apua vaivoihinsa mistä haluavat, eihän se minulta pois ole. Mutta mitä hyötyä "uskomushoidoista" voisi ylipäätään olla kaltaiselleni tyypille, joka ei niihin itse yksinkertaisesti usko?
Kun sitten rakas ystäväni, puita halaileva ja eteerisiä öljyjä tuoksutteleva Petra, opiskeli itsensä pari vuotta sitten energiahoitajaksi, perusti yrityksen ja pyysi minua käsittelyynsä, en oikein tiennyt miten olisin vastannut. Vaikka yritin kaikkeni ollakseni edes vähäsen korrekti, en kyennyt estämään valtavaa naurun tulvaa. Näin itseni makaamassa himmeästi valaistun huoneen hoitopöydällä, ystäväni huojuessa ympärilläni käsillään huitoen, henkiä manaillen ja loitsuja kaikilla eri kielillä huudellen.
Ei eieiei. Ei tulisi ikinä onnistumaan. Pelkkä ajatuskin aiheutti lievää virtsankarkailua.
Aina silloin tällöin aihe on kuitenkin otettu esille, vaihtelevalla vakavuudella ja naurun määrällä. Monet Petran asiakkaista ovat suitsuttaneet energiakäsittelyn toimivuutta ja sen tuomaa hyvää oloa. Lisäksi, parin viime vuoden aikana omakanta.fi -sivustoni terveystieto-osio on täyttynyt lukuisista tieteellisistä tutkimuksista. Vaikka oloni on hurjasti kohentunut siitä, mitä se pahimmillaan kortisonikuurin aikana oli, en silti vielä hypi innosta terveydentilani suhteen.
Onko mulla siis jotain menetettävää?
Kuvat: Jenni Virta |
Koska kaikkea on koitettava, paitsi kansantanhuja ja omaa pikkuveljeä (oksensin hieman suuhuni), lampsin eilen mieli uusille kokemuksille avoinna Turun Martissa sijaitsevan MooV:in tiloihin elämäni ensimmäiseen energiahoitoon. Tilanne oli kieltämättä aluksi aika kiusallinen. Olemme Petran kanssa olleet läheisiä ystäviä koko aikuisiän, joten hän on hyvin tietoinen skeptisyydestäni hörhöilyä ei-tieteellistä toimintaa kohtaan.
Muutamien hervottomien nauruntirskahduksien ja levottoman pölhöilyn jälkeen homma lähti etenemään. Pystyin sulkemaan mieleni lähes kaikilta epäluuloilta ja - suureksi yllätyksekseni - myös rentoutumaan. Hoito tapahtui hoitopöydällä, vaatteet päällä (!!) kevyen kosketuksen välityksellä. Ei loitsuja, ei lääppimisiä eikä heilumisia. Vain lämpimiä, kevyitä painalluksia ympäri kehoa, eteeristen öljyjen pulppuillessa hiljaa taustalla.
Kadotin ajantajun aivan täysin. Muutaman kerran havahduin hengitykseni käydessä hyvin raskaaksi, melkeinpä kuorsaukseksi. Olo oli hoidon jälkeen rentoutunut ja rauhallinen. Sain aikaa keskittyä itseeni ja omiin ajatuksiini, mitkä laukkasivat vilkkaana koko energiakäsittelyn ajan. Kotiin päästyäni olin todella väsynyt ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukuin yöni hyvin sikeästi.
En tiedä, saiko Petra purettua epäuskoiseen kehooni pakkaantuneita energia- tai tunnetukoksia, sainko viestejä joiltain valotason auttajiltani tai vapauttiko hoito karmaani. En tiedä, onko sillä edes loppupeleissä mitään väliä. Ainakin omasta mielestäni olen tänään ollut yllättävän zen, hankala vatsani on ollut, noh, vähemmän hankala ja mieli on muutenkin virkeä hyvin nukutun yön jälkeen.
Saattaa olla, että Petra jätti tarkoituksella hörhöilyn vähemmälle tehdäkseen hoidosta enemmän mulle sopivan tapahtuman. Sen verran se sanoi, että jatkossa mun pitäisi käyttää useammin seksikkäitä, pinkkejä alusvaatteita. Kuulemma jonkun naisellisuuteen liittyvän chakran alueella oli havaittavissa vajavaisuutta.
Tai sitten se vaan halusi vaan vittuilla mun mustista mammakalsareista. Kuka tietää.
Ehkä pitää käydä uudestaan ottamassa asioista tarkemmin selvää.
PS. Jos haluat tietää enemmän, löydät positiivista energiaa pursuavan Petran yhteystiedot täältä.
0 kommenttia