Raotetaanpa vaihteeksi pikkuisen tätä meidän parisuhdeverhoa. Haluaisin nimittäin jakaa kanssanne minun ja mieheni yhteisen intohimon. Asian, mistä me molemmat suuresti fantasioimme ja mitä harrastamme ainakin 3-5 kertaa viikossa, varsinkin lasten ollessa poissa jaloista. Räpelöimme vehkeitämme intohimoisesti ja huolellisesti, löytääksemme varmasti parhaat ja molempia miellyttävät, ennestään tuntemattomat  kohteet. Tai miksei jo entuudestaan hyväksi toteamamme paikatkin käy, voihan niistäkin aina löytää uusia ulottuvuuksia. 

Siis matkailua tarkoitan, tai vielä tarkemmin, uusien reissujen suunnittelua. Yhteisiä seikkailuja kaukana kotoa. Selaamme Momondoa. Ja Ebookerssia, Trivagoa, Booking.comia, Skyscanneria ja mitä näitä halpalentoyhtiöitä ja hotellinvaraussivustoja nyt on. Haaveilemme matkasta, kahdestaan tai yhdessä lasten kanssa, tavoitteenamme löytää mahdollisimman edulliset lennot ja majoitus välittämättä juurikaan matkan määränpäästä. Kunhan saa matkustaa.

Olemme valloittaneet maailmaa yhdessä yllättävän paljon siihen nähden, että olemme vasta muutamia vuosia olleet molemmat työelämässä. Rahaahan tuo reissaaminen aina vaatii, eikä sitä kyllä ole meidän perheessä vielä koskaan ollut toisille jaettavaksi asti. Olemme kuitenkin yhdessä elettyjen vuosien varrella pyrkineet aina säästämään kaikki vähänkään ylimääräiset pennoset uutta matkaa varten.

Ja monesti olemme onnistuneet säästötavoitteissamme, vaikka se on tarkoittanut pitkäaikaista tarkkamarkkaisuutta ja pennin venyttämistä. 

Ennen lapsia en kuitenkaan olisi edes voinut kuvitella, että tulisin käymään samoissa kohteissa, maissa ja kaupungeissa, useampaan otteeseen. Ihmettelin aina itsekseni niitä perheitä, jotka vuodesta toiseen matkustivat samaan paikkaan - jopa samaan hotelliin - koska oma, kristallin kirkas päämääräni oli valloittaa kaikki maailman kolkat. 

Myös all inclusive oli ihan käsittämätön, lähes naurettava ajatus lapsettomalle minulle, jonka jokaisen reissun perimmäinen tavoite oli saada lomakohteesta mahdollisimman autenttinen kokemus. Maassa maan tavalla, paikallisuutta ja kulttuuria kunnioittaen. Kaikki masanbaarit ja lihapullabuffat kaukaa kiertäen.

Nyt, omien lasteni ollessa pieniä tajuan, että toisinaan jo hyväksi koettu, tuttu ja turvallinen lomakohde houkuttelee lapsiystävällisine all inclusiveineen meitä matkustamaan samaan paikkaan uudestaan ja uudestaan. Olemme käyneet Thaimaassa kahdesti, molemmilla kerroilla vietimme toisen lomaviikon Ao Nangissa. Turkkiin olemme reissanneet jopa kolme kertaa, joista kahtena majoituimme samassa all inclusive -resortissa. New Yorkissa olemme käyneet kahdesti, koska, noh.. se on New York. Bulgariassa olen käynyt kolmesti, Euroopassa pyörinyt useampaan otteeseen, enkä malta odottaa että saamme mahdollisuuden lähteä koko perheen voimin valloittamaan minulle niin rakasta Australiaa, kolmatta kertaa. 

Kuitenkin bucketlistaltani löytyy vielä lukemattomia kohteita, joissa haluan vierailla. Rion Jeesus-patsas, Taj Mahal, Eiffel-torni, Colosseum ja vaikkapa Kiinan muuri, jonne jo ajatuksissamme olimme suuntaamassa kymmenvuotisen avioelämämme kunniaksi ensi syksynä. Mutta, kuten aina, suunnitelmiin voi tulla muutoksia. Eikä läheskään kaikki haaveemme muutenkaan aina toteudu. Koska raha, terveys tai joku muu mutka matkassa. Elämä, vaikkapa.

En silti tiedä parempaa, kuin pötkötellä vierekkäin rakkaan, samanhenkisen matkakumppanini kanssa tehden tutkimusmatkoja eri maailman kolkkiin ihan vaan täällä interwebsissä. Youtube on täynnä loistavia matkavlogeja, joista saa paljon vinkkejä omiin reissusuunnitelmiin. 

Tällä hetkellä haaveilemme viettää koko kesäkuun Thaimaassa. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta meille se reissu on juuri tällä hetkellä hyvin todellinen. Eihän sitä vielä tiedä, mitä kevät tuo tullessaan. Mulla on huhtikuussa taas maksabiopsia, minkä tulokset saattavat pitää meidät tiiviisti kotimaassa. Koska myös opiskelen vielä koko kevään tiiviisti, eikä pelkällä huolellisesti laaditulla lottorivillä vielä makseta neljän hengen lentolippuja, on matkan rahoittaminenkin vielä epävarmaa. 

Mutta ei sillä niin väliä ole. Haaveilu ja pelkällä ajatuksella fiilistely on lähes yhtä mahtavaa, kuin reissuun pääseminen. Tai no ei ole, mutta kivaa silti. Että jos sulla on jotain ihan mielettömiä lomavinkkejä antaa Thaimaan lomaa ajatellen, laita ihmeessä kommenttia! 

Sillä vaikka meidän muksut ovat tottuneita reissaajia ja hyvin reippaita sekä joustavia sellaisia, on paljon mukavampaa, jos heidän kanssaan matkustettaessa onnistuisimme välttymään turhilta yllätyksiltä. 

Ettei esimerkiksi viedä niitä katsomaan kivalta kuulostavaa pallopeliä pingpong -showhun. Tai jotain..

Ps. Googleta, jos et tiedä. Menee muuten hauskuus koko loppukaneetista.