Havahduin vasta tänään siihen, että se vuosi on tosiaan vaihtumassa ihan näillä näppäimillä. Olen koko viikon, joulun mukaanlukien, elänyt täysin lomakuplassa tietämättä ollenkaan, mikä päivä milloinkin on meneillään. No. Onhan tässä tosiaan ollut kaikenmoista puuhaa, mikä on vienyt minua mennessään. Perheen kesken vietetty rauhaisa joulu vaihtui raivokkaaseen pakkaamiseen viikon kestävää pohjoisen visiittiä varten. Toistaiseksi en vielä ole huomannut mitään oleellista puuttuvan, mutta turhaa...
Joulu. Kauan odotettu ilon, levon ja rauhan juhla. Kaikki vuoden työt on kunnialla saatu päätökseen. Koti tuoksuu puhtaalta ja on viimeistä kaapin nurkkaa myöten siivottu, järjestelty ja juhlavasti koristeltu. Upea kuusi kynttilöineen ja hiljaa taustalla soivat, iloiset joululaulut luovat rauhallisen tunnelman. Ajoissa hankitut, tarkkaan harkitut joululahjat odottavat avaajiaan kauniisti käärittynä kuusen alla. Miten helppoa ja stressitöntä on ollutkaan valmistautua juhlaan tyytyväisten ja onnellisten...
Jollain ihmeen tavalla onnistun usein aina sotkemaan itseni kiusallisiin, tai ainakin kohtalaisen noloihin tilanteisiin. En nyt tarkoita niitä ihan jokapäiväisiä tilanteita, joissa lapset aiheuttavat hämmennystä kysymällä esimerkiksi kaupassa kovaan ääneen ajasta, jolloin he vielä asustelivat isin pippelissä. Tarkoitan tapauksia, joissa itse omilla teoillani nolaan itseni. Otetaanpa esimerkiksi vaikka eilisillan tapahtumat, kun ystäväni lapsineen tuli meille kylään. Minulla on jo vuosia ollut tapana kiusoitella vittuilla ystäväni...
Hei, juuri sinä siellä! Oletko lähiaikoina tuntenut olosi hyväksi? Koetko olevasi onnellinen, tasapainoinen ja muutenkin sinut itsesi kanssa? Puuttuuko elämästäsi yllätyksellisyys ja jännitys? Ei hätää! Minulla on ratkaisu, jolla tilanne saadaan hetkessä muuttumaan täysin päinvastaiseksi! Mene päiväksi (erityis-)opettajan sijaiseksi yläkouluun. Sen lisäksi, että siitä maksetaan muutamia kymppejä tunnissa, saat takuuvarmasti elämääsi haasteita ja opit jo yhden päivän aikana (itsehillinnän lisäksi) myös paljon itsestäsi. ...
Aijjjettä, pitkään odotettu ja kovalla työllä ansaittu vapaapäivä! Tänään en kyllä tee yhtään mitään. Olla möllöttelen vaan ja nautin olostani. Kunhan olen saanut lapset ulos ovesta kouluun ja päiväkotiin, aion painua suoraan sohvalle pötköttämään. Tai siis heti, kunhan saan tiskikoneen tyhjennettyä. Toisaalta minulla olisi nyt aikaa kääntää sohva toisin päin, joulukuusi pitää kuitenkin kohta tuoda sisälle. Ja jos kerran käännän sen, voisin samalla...
Tiedän aika paljon kaikkea, koska olen opettaja. En siksi, että olisin jotenkin fiksumpi kuin tavalliset ihmiset, vaan siksi, että teidän rakkaat pienet kultamuruset kertovat meille opettajille aika paljon kaikkia juttuja omasta elämästään. Ja te, rakkaat vanhemmat, siskot ja veljet, mummut ja vaarit, esitätte niissä tarinoissa pääosaa.
Useimmiten oppilaiden jutut ovat tietysti ihan tavallisia, yleisen keskustelun lomassa esiin tulleita jokapäiväiseen elämään liittyviä, arkisia tapahtumia. Hauskoja kommelluksia, pieniä haavereita, iloisia yllätyksiä tai harmittavia pettymyksiä. Jos kuitenkin uskoisin kaiken kuulemani, voisin väittää, että useissa kodeissa tapahtuu paljon myös sellaisia.. tuota.. perin outoja juttuja. Myös vanhempien kasvatusmenetelmät ovat toisinaan vähintäänkin kyseenalaisia. Onhan valtaosassa tarinoita varmasti jotain perääkin, ja osaan kuuluu suhtautua ihan vakavalla otteella, mutta noin ylipäätään voisin väittää, että aika paljon on värikynää lasten jutuissa käytetty.
Kukapa meistä ei joskus olisi hiukan juksannut ollakseen inan cuulimpi kuin muut.
Ehkä juuri tästäkin syystä sitä tulee usein mietittyä, mitä ne omat mukulat siellä omissa opinahjoissaan ja hoitopaikoissaan meidän perheen puuhista kertovat. Esimerkiksi myöhään edellisiltana, lasten oltua jo hyvän aikaa untenmailla, kauan odotettu lumisade sai minut hieman leikkisälle tuulelle. Hipsin hiljaa hakemaan ulkoa reilun kourallisen lunta ja yritin yllättää pelkkään aamutakkiin pukeutuneen mieheni pienimuotoisella lumipesulla.
Harmikseni hän kuitenkin tajusi mitä tuleman piti ja ajauduimme lopulta leikkisään raivopäiseen pystypainiin. Mieheni ei luonnollisestikaan toivonut saavansa kylmää lunta paljasta ihoaan vasten ja pyrki kaikin keinoin estämään yritykseni. Minä taas olin päättänyt suoriutua tehtävästäni ja roikuin kaikin voimin kiinni hänessä, yrittäen saada käteni vapaaksi hänen tiukasta otteestaan. Viiden minuutin räpiköinnin, ähinän ja hervottoman kikattelun jälkeen olin epäonnistunut tehtävässäni, mutta myös päästänyt suustani lukemattomia kirosanoja sekä kertonut painokkaasti useampaan otteeseen mieheni satuttavan minua. Muistaisin myös uhanneeni usealla eri tavalla satuttaa häntä takaisin. Munatkin mainitsin. Useampaan otteeseen.
Leikin loputtua jätin mieheni kuivaamaan sulaneesta lumesta lainehtivaa keittiön lattiaa ja ajattelin itse painua nukkumaan. Kello oli jo reippaasti yli puolenyön. Otettuani vain muutaman askeleen kohti olohuonetta, huomasin sohvalla peiton alle käpertyneen, hieman pelokkaan oloisen tyttäremme. En voi edes kuvitella, mitä tuon pienen, silmät lautasen kokoisina minua tuijottavan tytön päässä mahtoi liikkua. Riensin ottamaan hänet syliini.
"Voi kulta, äiti ja isi vaan vähän leikkivät keittiössä! Ei sinun tarvitse yhtään pelästyä, ei meillä kulta ollut riitaa ollenkaan. Me vaan vähän leikittiin, aikuisetkin katsos leikkivät keskenään!"
"Joo, me vaan leikittiin!", riensi isikin selittelemään. " Äiti vaan alkoi höpsöttelemään kun ulkona on satanut niin paljon lunta. Katso vaikka, noin paljon lunta on satanut."
Myös esikoinen oli herännyt äidin ja isin leikin lomassa kajahtaneisiin riemunkiljahduksiin. Siinä sitten istuttiin hetki hiljaa vierekkäin sohvalla ja katsottiin ikkunasta ulkovalojen loisteessa taivaalta alas leijailevia lumihiutaleita.
Ei siinä, eihän tästä kummallekaan lapselle mitään sen kummempia traumoja jäänyt. Ihan rauhallisesti nukkuivat yönsä, eivätkä aamulla enää asiasta mitään maininneet.
Ainakaan kotona.
Huolestuneita Wilma-viestejä odotellessa.
On tilanteita, jolloin on tärkeää onnistua luomaan itsestään mahdollisimman hyvä ja mieleenpainuva ensivaikutelma. Lähtemättömän vaikutuksen tekeminen jännittävässä tilanteessa, kuten työpaikkahaastattelussa, ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Ainakaan jos kyseessä on ihminen, jota et ole ennen tavannut. Mutta ei huolta, kyseessä ei ole täysin mahdoton tehtävä! Jutun juoni piilee yksinkertaisissa asioissa; sinun tulee vain olla huomiota herättävä, kiinnostava ja aito oma itsesi. Näiden yksinkertaisten,...
Juhlapyhien vietto ei kuulu meidän perheen vahvuuksiin. Se on tullut todistetuksi jo monen monta kertaa. On kyseessä sitten vappu, pääsiäinen tai juhannus, jossain kohtaa mennään aina pahasti metsään. Yleensä epäonnistuminen johtuu siitä, että olemme suunnitelleet viettävämme päivän lasten ehdoilla. Että ei toisin sanoen tehdä mitään suunnitelmia, ollaan vaan ihan kotosalla perheen kesken ja nautitaan toistemme seurasta. Virhe. Helppohan tässä olisi alkaa syytellä lapsia,...
Havahduin tänään ajattelemasta, että kuopukseni alkaa olla saman ikäinen, kuin isoveljensä hänen syntyessään. Ettei minulla ole enää pieniä lapsia hoidettavana, eikä sellaisia enää myöskään tähän talouteen ole tulossa. Onhan tuo pieni prinsessa vielä joissain asioissa täysin kädestä pidettävä, niin kuin nelivuotiaan kuuluukin olla. Yllätyn silti päivittäin tajutessani, miten paljon hän jo osaa ja hallitsee ihan itse. Esikoisesta puhumattakaan. Vaikka lapsia ei kuuluisikaan vertailla...
Niin vaan se marraskuukin sitten hurahti ohi. Tai no mitään hurahtanut, yksi vuoden pisimmistä kuukausistahan tuo tuntuu aina olevan. Pimeää ja märkää riitti loputtomiin, varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat täällä päin Suomea olleet hyvin koleita ja sateisia. Ja pimeitä. Ja märkiä. Yhtä kuravelliä. Kuun alussa lupasin tehdä kuukaudesta vielä kurjemman, eli jättäisin sokerin kokonaan pois. En ole koskaan ollut mikään sokerin suurkuluttaja, mutta...
Labels
AIH
(13)
arki
(26)
autoimmuunihepatiitti
(11)
Batman
(2)
bloggaus
(1)
Bucket-list
(1)
dieetti
(7)
elinluovutus
(2)
epävarmuusalueella
(11)
Gym2000
(4)
höpöhöpö
(29)
IKEA
(1)
isänpäivä
(1)
juttajutut
(10)
kaupallinen yhteistyö
(1)
kehopositiivisuus
(8)
kortisoni
(6)
koti
(18)
loma
(24)
maanantai
(5)
minäminä
(11)
mun muotoinen
(57)
munmukulat
(37)
muutos
(24)
onni
(10)
OOTD
(1)
opehommia
(1)
opiskelu
(5)
paino-ongelmointia
(15)
Pariisi
(1)
Parisuhde
(8)
perhe
(37)
pikkumuija
(14)
pohdintaa
(9)
pulla
(7)
rakkaus
(13)
ruokahommia
(14)
sisältöyhteistyö
(2)
sokerihumala
(5)
stressi
(16)
synttärit
(3)
terveys
(30)
tilitys
(15)
treeni
(16)
tuliaiset
(1)
univaje
(9)
vaatteet
(8)
valivali
(19)
vanhemmuus
(4)
virkistysloma
(8)
yllätys
(8)
ystävät
(3)
äitienpäivä
(2)
äitiys
(29)