Havahduin vasta tänään siihen, että se vuosi on tosiaan vaihtumassa ihan näillä näppäimillä. Olen koko viikon, joulun mukaanlukien, elänyt täysin lomakuplassa tietämättä ollenkaan, mikä päivä milloinkin on meneillään. 

No. Onhan tässä tosiaan ollut kaikenmoista puuhaa, mikä on vienyt minua mennessään. Perheen kesken vietetty rauhaisa joulu vaihtui raivokkaaseen pakkaamiseen viikon kestävää pohjoisen visiittiä varten. Toistaiseksi en vielä ole huomannut mitään oleellista puuttuvan, mutta turhaa tavaraa on taas siunaantunut mukaan sitäkin enemmän. Tapaninpäivän aamun jälkeen auton ajomittarin lukemat ovat kasvaneet 1300 kilometrillä, Kajaanissa on sukuloitu ja täällä Ylläksellä nyt nautiskellaan kovasti kunnon talvesta kaikkine mahdollisine lumiaktiviteetteineen. Ulkona remutaan aamusta iltaan, välillä käydään syömässä ja taas jatketaan. Ei siis ole ihme, että tässä kohtaa iltaa päässä ei liiku enää yhtään mitään ja yhden blogipostauksenkin tuottaminen aiheuttaa suurta luomisen tuskaa.

Sen kuitenkin halusin kirjoittaa, että olen kuluneesta vuodesta ihan suunnattoman kiitollinen. Vuosi sitten seisoimme mieheni kanssa katsomassa raketteja peittoihin kääriytyneinä oman kodin terassilla, lasten nukkuessa omissa sängyissään. Muistan, miten huojentunut olin siitä, että vuosi vaihtuu. Kyyneleiden valuessa poskilleni toivoin alkavasta vuodesta parempaa. Että saisin olla terve ja jaksaisin taas olla minä. Äiti, vaimo ja opettaja. 

Tänään mietin kulunutta vuotta ja tajusin olevani onnellisempi kuin vuosiin. Onhan tässä nyt ollut kaikenmoista kremppaa ja tutkimusta tänäkin vuonna, mutta ei mitään sen suurempaa. Vuoden ehkä isoin juttu on se, että pääsin ensimmäisellä yrittämällä takaisin sisään yliopistoon ja valmistun ensi keväänä lapsuuden haaveammattiini, erityisluokanopettajaksi. Sain myös rustata omalta bucketlistaltaltani San Franciscon Golden Gaten ja lasten kanssa tehty lomareissu Turkkiin oli myös aivan mahtava. Sain kunnian olla kaasona rakkaalle ystävälleni, jonka suloisen lapsen kummeja nyt myös olemme. Omista lapsista on kasvanut jo hurjan isoja, reippaita ja niin mahdottoman suloisia kultamussukoita. Myös parisuhde voi paremmin kuin pitkään aikaan. Olen korviani myöten rakastunut upeaan mieheeni, jonka kanssa ollaan jouduttu läpikäymään aikamoinen koulu, että tähän pisteeseen ollaan päästy. 

Tai sitten sitä vaan on neljänkympin lähestyessä vihdoin tajunnut, että ei se tuosta sen paremmaksi enää muutu. Mene ja tiedä.

Olisihan tähän kovin helppoa listata myös niitä asioita, mitkä voisivat olla paremmin. Haaveita, mitkä eivät vielä tänä vuonna toteutuneet. Tapahtumia, joita ilmankin olisimme helposti selvinneet. Mutta mulla on kuitenkin perusasiat kunnossa. Ihana perhe, ystävät, koti ja toivottavasti opiskelut poikivat ensi keväänä myös työn, jota rakastan. 

En voisi olla paljon onnekkaampi!

Vuosi vaihtuu huomenna täällä Ylläksen upeissa maisemissa. Palailen jossain kohtaa kirjoittelemaan lisää tästä upeasta, talvisesta lomasta. Siihen asti voit seurata elämääni tuolla instagramin puolella, johon pääset näppärästi tästä linkistä. Tästä kirjoittamisesta kun ei näillä loma-aivoilla tule hevonpersettäkään.

Kiitos vuosi 2017, olit ihan mahtava. 

Vuodella 2018 on isot saappaat täytettävänään.