Ollapa tosi taitava ja osatapa luoda uusi pohja blogille tuosta nuin vaan äkkiseltään.

No, en muuten ole. Enkä osaa.

Oon nyt säätänyt tämän helevetin Bloggerin kanssa useamman tunnin, enkä ole juurikaan mitään saanut aikaiseksi. Tämän muutaman intensiivisen tunnin aikana olen menettänyt hermoni useampaan otteeseen, luetellut kirosanoja mantranomaisesti sekä itku kurkussa fiilistellyt ajatuksella upeasta blogin ulkoasusta, mitä tuskin ikinä tulen omin avuin saamaan aikaiseksi. Että siinäpä hulvattomuutta kerrakseen yhdelle illalle! 

Tarkoitukseni on siis aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Uusi sivusto (koska täällä omat hallinnointioikeudet - ei mitään draamaa), uusia juttuja (vanhoihin juttuihin linkki tässänäin!), kuitenkin puikoissa se sama vanha (jotain 36 vee) tyyppi kaikkine entisine ja uusine vikoineen. Edelleen Fitfarmin kamalan ihanan PT-Annen valmennuksessa, josta jossain kohtaa enemmän. Edelleen kannan sairauden ja kortisonin mukanaan tuomia kiloja kehossani. Ja ennen kaikkea, edelleen ikävöin menetettyjä muotojani.

Mua alkoi kuitenkin tuossa jo pidempi tovi sitten ärsyttää, että kirjoittamisesta tuli mulle pakkopullaa. Se, miksi alkujaan aloitin blogin, oli saada ne omat villeimmätkin ajatukset, surut, ilot ja onnistumisen kokemukset jotakuinkin järjestykseen niistä kirjoittamalla. Ja mä tykkään kirjoittaa, sekin vielä. AIH -diagnoosin saatuani blogista muodostui hiljalleen kaatopaikka, mihin purin vain ne kaikista paskimmat tuntemukset, vaikka onhan mun elämässäni vaikka mitä hauskasiakin juttuja, mistä tarinoida. 

Koska tänään kulutin ihan hullusti aikaa saadakseni otsikon kirjoitettua oikein, en enää jaksa tämän pidemmin kuulumisiani rustata. Ja koska en näemmä kykene muokkaamaan sivustoa semmoiseksi mun muotoiseksi, mahdanko löytää edes oikeaa nappulaa tekstin julkaisemiseksi..

Vaikka edelleen kirjoittamiseni lähtökohta on mun oma halu prosessoida päässäni olevaa sekalaisen sekavaa sisältöä, tuntuu ihan mukavalta tietää, että joku siellä jakaa nämä jorinat mun kanssani.

Kivaa, kun oot matkassa mukana!

Harrastan pilkunnussintaa vain muiden teksteissä. "Puhtaalta pöydältä" siis noinniinkun kuvainnollisesti.