Istun laivan buffet-ravintolassa. Lapset ovat onnessaan herkkupöydän runsaista antimista. Syövät, juovat ja naureskelevat omille hölmöille jutuilleen. Minä nauran mukana. Nautin suunnattomasti lasteni seurasta. Olemme matkassa kolmestaan isin ahkeroidessa töissä viimeisiä päiviä ennen kesäloman alkua. Kaikki on kerrankin sujunut täysin mutkattomasti, lapset ovat hyväntuulisia eikä mistään ole tarvinnut hermostua. Pakahdun ylpeydestä katsoessani noita hyväkäytöksisiä, elämästään täysin rinnoin nauttivia pikku ihmeitäni. Nyökyttelen hyväksyvästi, kuin kuopukseni...
Niin. Ettäkun on täällä kotona häröillyt sieltä kesäkuun alusta asti, niin semmosia emmääkestä -tilanteita tulee aina silloin tällöin kohdattua. Sellaisia usein toistuvia ja ehkä juuri siksi niin kovin muka-inhottaviksi muodostuneita asioita. Nykyisin näitä hetkiä ilmaantuu eteeni enemmän kuin kesäkuussa, koska 1. ASIOIDEN JATKUVA TOISTAMINEN En kestä. En jumalauta en sitten millään. Kun olen sen tuhannennen kerran pyytänyt kauniisti, ettei leluja viskottaisi ihan joka...
Toisinaan lapseni osaavat yllättää minut totaalisesti. Tarkoitan siis myös ihan positiivisessa mielessä. Yleensä tämä astetta harvinaisempi ilmiö tapahtuu silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. Kuten esimerkiksi tänään. Lähdimme ilman sen suurempia odotuksia tai ylipäätään minkäänmoisia suunnitelmia katselemaan The Tall Ship Races - isännyyden myötä Aurajoen rantaan ankkuroituja purjelaivoja. Olin aikalailla varma, ettei reissumme venähtäisi kovinkaan pitkäksi. Tämmöiset tiivis- ja vilkastunnelmaiset yleisötapahtumat kun eivät...
Tänä kesänä olen yrittänyt tavoistani poiketen keksiä meille kolmelle mahdollisimman paljon pientä kivaa yhteistä tekemistä, jotta välttyisimme liialta kodin seinien tuijottelulta, totaaliselta tylsistymiseltä ja sen aiheuttamilta turhilta riidoilta. Vaikka meillä on ihan hurjan kivaa ollutkin, mahtuu mukaan myös niitä päiviä, jolloin ei oikeesti jaksais millään. Mitään. Tiivis symbioosielämä lasten kanssa palkitsee toisinaan isolla kädellä, mutta joskus myös turhauttaa omasta ajasta haaveilevaa äiti-ihmistä. Kukkahattutädit...
Vietimme mahtavan viikonlopun mökillä rakkaan nuoruudenystäväni ja hänen perheensä kanssa. Vierailun aikana ehdimme muistella mukavia tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä ja päivittää (ja päivitellä) yhteisten ystävien kuulumisia. Kaikesta siitä valtavasta myötähäpeän määrästä huolimatta oli tavallaan aika ihanaa palauttaa mieliin useita jo muistista tipahtaneita toilailuja. Paloin halusta jatkaa tätä hyvin alkuun päässyttä teiniaikojen muistelua, joten kävin kotimatkalla kaappaamassa mukaani mummulan vintin uumenista muutaman runsain teipein sinetöidyn top...
..herätä aamulla ja löytää lapset kauniisti vierekkäin sohvalta, sulassa sovussa, katsomassa saman peiton alle käpertyneenä pädiltä lastenohjelmia. ..huomata, että esikoinen on omin pikku kätösin valmistanut aamupalan itselleen ja pikkusiskolleen. Ihan oli itse paahtanut ruisleivät ja juustosiivutkin höylännyt päälle. Kenenkään sitä pyytämättä. ..pitkäksi venähtäneet treffit rakkaan pikkuserkun kanssa, jonka viimeksi olen tavannut reilu 15 vuotta sitten. Viikon sisään jo toinen tärkeän ihmisen jälleennäkeminen vuosien...
Rakastan olla äiti. Se on kaikista tärkein työni, lyö mennen tullen laudalta vaimouden ja opettajuuden. Rakastan molempia pikku murusiani täysin ehdoitta ja olisin koska tahansa valmis antamaan kaikkeni heidän hyvinvointinsa eteen. Usein teenkin niin, jopa siinä määrin, että unohdan kaikessa rytäkässä itseni. En kuitenkaan ole niitä kaikkein kotiäitihenkisimpiä tyyppejä, enkä häpeä ollenkaan sitä myöntää. Olen parhaimmillani, kun saan äitiyden lisäksi toteuttaa itseäni, olla...
Hektinen, henkisesti stressaava viikko vaatii veronsa omasta jaksamisesta. Vaikka tunnollinen Aiwotsini ei tallentanutkaan huippulukemia kalorien kulutuksessa odotellessani tuloksia TYKSista, uskaltaisin väittää polttaneeni aimo määrän energiaa stressatessani veriarvojen päivitettyjä lukemia. Lisäksi se mies, joka suunnittelee kodin kiintokalusteita vielä koko heinäkuun ennen toista lomajaksoaan, ei ole töidensä takia juurikaan ehtinyt kyennyt tajunnut pystynyt ottaa osaa arjen askareisiin, joten kaikki valtaosa kotitöistä on kaatunut harteilleni. Puhumattakaan lapsista. Että siinä kohtaa kun...
Kädet hikoilee, sydän kasvattaa hetki hetkeltä lyöntitiheyttään. Levottomasti nukutun yön jälkeen ajatukset harhailevat eikä yhdessäkään niistä tunnu olevan pienintäkään järkeä. Suodatinpussi täyttyy rutiininomaisesti kahvimitallisista, laskeminen kuitenkin unohtui jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen. Hermot vetelevät viimeisiään. On verikoekontrollipäivä. "Kaikki on edelleen ihan hyvin!", vakuuttelen itselleni samalla kun luen facebookin vertaistukiryhmään saamiani vastauksia oikean kylkikaaren alle sijoittuvasta kivuliaasta nippailusta. Ihan on kuulemma normaalia meille maksavammaisille. Olin...
