Niin. Ettäkun on täällä kotona häröillyt sieltä kesäkuun alusta asti, niin semmosia emmääkestä -tilanteita tulee aina silloin tällöin kohdattua. Sellaisia usein toistuvia ja ehkä juuri siksi niin kovin muka-inhottaviksi muodostuneita asioita. Nykyisin näitä hetkiä ilmaantuu eteeni enemmän kuin kesäkuussa, koska

1. ASIOIDEN JATKUVA TOISTAMINEN

En kestä. En jumalauta en sitten millään. Kun olen sen tuhannennen kerran pyytänyt kauniisti, ettei leluja viskottaisi ihan joka huoneen kaikkiin nurkkiin, siivottaisiin edes osa leluista uutta leikkiä aloittaessa tai että kädet pestäisiin kun ollaan pyyhitty persreiän ympärystää. Että koitettaisiin leikkiä nätisti yhdessä eikä aina, AINA rakennettaisi majaa kun kerrankin olen ehtinyt pedata pedit. Kuunneltaisiin edes osittain jos jotain pyydän, ettei sitten tarvitsisi olla kertaamassa sanomaansa muutaman hetken perästä. Ja sitten kun se mies joka meillä hoitaa töissä käymisen soittaa raskaan työpäivän jälkeen, ja kysyy, mitä hänen pitikään kaupasta tuoda.. Emmääkestä!

2. ÄITI-SANAN JATKUVA HOKEMINEN

Mua risoo kun joku on i-han ko-ko a-jan haluamassa minulta jotain. Aamusta iltaan, taukoamatta. Alkaa ennen kuin saan silmät kunnolla auki ja viimeiset äiti-huudot kajahtaa ilmoille keskellä yötä, meillä kun tuo kuopus ei edelleenkään osaa nukkua. Meillä ei myöskään kukaan koskaan ikinä halua mitään ilman, että aloittaa tahtomisensa huutamalla äitiä. Äitiä huudetaan myös ilmoitusluonteisten asioiden yhteydessä, kuten "Äitiiiiii, meen nyt pissalle!" tai "Äitiiii, mulla ei ole mitään tekemistä." Ja osaatteko arvata millainen paskamyrsky siitä syntyy, jos en jostain syystä sillä nanosekunnin murto-osalla pysty vastaamaan tai kuittaamaan asiaa kuulluksi..? 

3. PYYKIT

..ja samaan kategoriaan liitän myös tiskit. Päivittäin saisi olla pesemässä läjäpäin paskaisia..

Anteeksi, tuli pieni ajatuskatkos. Esikoinen lampsi juuri kotiin Tallinnan reissultaan ja toi tuliaisiksi - no mitäpä vittu muutakaan kuin kassillisen pyykkiä. 

4. PAKKAAMINEN

Edelliseen pykälään samalla viitaten, olemme reissanneet kohtalaisen paljon kuluneiden kuukausien aikana. Toistan tässä hieman itseäni, mutta onhan se pakkaaminen nyt vaan niin jumalattoman raskasta puuhaa. Perheloma Turkissa, juhannus mökillä Urjalassa, omalla mökillä ollaan oltu harva se viikonloppu. On käyty Särkänniemessä, Muumimaailmassa, Raumalla mummulassa tai ihan vaan piipahdettu keskustassa. Aina saa olla pakkaamassa. Pitää muistaa eväät, varavaatteet, jotain lämpimämpää ja sateenkestävää. Pelkästään rannalle pakkaaminen vaatii kilometrin pituisen muistilistan. On uikkaria, pyyhettä, rasvoja jokaiselle hipiälle, kellukkeet, uimalasit ja pelitjavehkeet. Ja ne eväät, aina ne eväät. 

Viikonloppuna pitäisi lähteä viikoksi Kainuun seudulle sukuloimaan. Onneksi matkalaukku on vielä osittain purkamatta kesän ensimmäisen reissun tiimoilta.

 Emmää.

5. ASIOIDEN JATKUVA TOISTAMINEN

Aaa, sanoinko tämän jo kertaalleen? Seura tekee kaltaisekseen, ja muita helvetin osuvia sanontoja.

Voisihan tässä pidempääkin listaa laatia, mutta jääköön tähän. Pitää mennä pesemään pyykkiä ja pakkaamaan, koska huomenna lasten kanssa Itämeren aallot ja Hevisaurus.

Ps. Niin ja sitten vielä se olematon oma aika..