Tänä kesänä olen yrittänyt tavoistani poiketen keksiä meille kolmelle mahdollisimman paljon pientä kivaa yhteistä tekemistä, jotta välttyisimme liialta kodin seinien tuijottelulta, totaaliselta tylsistymiseltä ja sen aiheuttamilta turhilta riidoilta. Vaikka meillä on ihan hurjan kivaa ollutkin, mahtuu mukaan myös niitä päiviä, jolloin ei oikeesti jaksais millään. Mitään. Tiivis symbioosielämä lasten kanssa palkitsee toisinaan isolla kädellä, mutta joskus myös turhauttaa omasta ajasta haaveilevaa äiti-ihmistä. Kukkahattutädit saavat tässä kohtaa hulautella turhat hiekkakakut pois pikkuhousuistaan, koska onhan se nyt päivän selvää, kuinka harvinaisen onnekkaita opettajan lapset ovat saadessaan viettää koko kesän aina yhtä leikkimielisen äitinsä seurassa. Hah.

Täksi päiväksi oli taas sovittu mukavaa, lapsille mieluista ohjelmaa. Vietettyämme hurjan hauskan aamupäivän serkkupoikien kanssa Kuralan kylämäessä seikkaillen, lampaita paijailen ja aarteita etsien, vein lapset vielä ihan oikeaan ravintolaan syömään. Raision Ikeaan. 

Kuinka monesti olenkaan kiittänyt tuosta luojan lahjasta koko lapsiperhekunnalle, unohtamatta väsähtäneitä ja ruoanlaittoon toisinaan kyllästyviä äitejä! Helppoa, nopeaa, hyvää ja vielä edullista! Sopi jopa ansiosidonnaisia edelleen odottavalle kukkarolleni. Odotellessani vuoroani ruokajonossa leikkivät lapset sulassa sovussa ravintolan pienessä leikkipaikassa, riemusta kiljahdellen. Itse valitsemansa lihapulla-annoksen reippaasti syöneet lapset saivat vielä jäätelönkin kaupanpäällisiksi. Eikä muuten näkynyt Sumarin Hannaa missään. Kumma juttu.

Kirsikkana kakun päällä oli kuitenkin 3-7 -vuotiaille lapsille suunnattu, valvottu leikkihuone Småland. Tai ihan vaan Små, niinku me muina entisinä ikealaisina siitä jutellaan. Saan siis dumpattua jätettyä molemmat lapseni mukavien leikkitätien ja -setien hellään huomaan vielä syyskuun loppuun asti, jolloin esikoiseni täyttää kahdeksan. 

Eli mitä se noinniinkun äitikielessä tarkoittaa? Kokonaista tuntia omaa aikaa!!! 

Tunti kului nopeasti haahuillessani alakerran valtavilla osastoilla verhokankaita hypistellen, oman työhuoneeni kalustusta ja sisustamista suunnitellen ja mattojen hintoja vertaillen. Poistuin lopulta kassojen läpi ilman ainoatakaan ostosta, monta sisustusideaa rikkaampana, hölmö hymy huulilla ja mieli virkeänä. 

Tunti. Niin lyhyt mutta merkityksellinen aika. 

Katsoin punaposkisia, iloisesti hymyileviä lapsiani, kun he tohkeissaan kertoivat mitä kaikkea olivat tunnin aikana ehtineet tekemään. Hymyilin itsekin. 

Kiitos Ikea ja Småland. Näemme taas!