Olen aina ollut jossain määrin perfektionisti. En mikään neuroottisen sorttinen sellainen, mutta jos jotain teen, niin kyllä mä sen sitten haluan tehdä mahdollisimman hyvin. Sama pätee myös bloggaamiseen: Jos kerran kirjoitan blogia, sen täytyy olla hyvä. Eikä pelkästään hyvä, vaan ihan helvetin hyvä. Ihan omaa luokkaansa, mieluiten paras. Tässä kun sitten olen muina noviisiblogimuijina tutustunut myös muiden blogien tarjontaan, olen havainnut, että laadukkaat...
Seuraa shokkipaljastus: Olen aina ollut hyyyyvin ennakkoluuloinen lähes kaikkia länsimaisen lääketieteen ulkopuolelle jääviä parannuskeinoja kohtaan. Siis tämmösiä kaikenmoisia hömpötyksiä, henkiparannuksen kaukohoitoja (nämä!!), ennustamisia, yksisarvis- (whaaaat?!) ja enkeliterapiahoitoja sun muita henkimaailman juttuja. Tai kutsuisinko niitä asiallisemmin vaikka vaihtoehtoisiksi hoitomuodoiksi? Uskomus- tai täydentäviksi hoidoiksi? Huuhaaksi..? Jos ihan rehellisiä ollaan, valitsen sanavarastostani normaalisti hörhöilyn kuvaamaan kyseistä ihmeparannushömppää. Mielestäni se on ollut kovinkin toimiva ja toimintaa hyvin kuvaileva sana,...
Arjen hektisyydestä ja näistä surullisen kuuluisista ruuhkavuosista huolimatta meillä pyritään päivittäin järjestämään aikaa koko perheen yhteiselle ruokailuhetkelle. Sellainen voimaannuttava hetki, jolloin me kaikki neljä pysähdytään ja rauhoitutaan hetkeksi syömään ja nauttimaan toistemme seurasta. Vaihdetaan päivän kuulumiset, käydään läpi tulevien päivien tapahtumia tai jutellaan niitä näitä. Lasten kanssa yhdessä valmistettu jauhelihakeitto odottelikin jo valmiina pöydässä, kun maanantain hommat viimeisenä pakettiin saanut isi vihdoin saapui...
Aurinkoinen, raikas, uskomattoman kaunis lokakuun lauantai. Koko perhe kasassa. Puisto täynnä suuria, pudonneita vaahteranlehtiä. Saaristolaismarkkinat Turun kauniissa jokirannassa. Annos muikkuja ja yksi vadelmalörtsy. Suomen Turku, hyvät ihmiset. Kyllä täällä kelpaa ihmisen asua! #kissmyturku ...
Tyhjä koti. Lapset ovat mummulassa syyslomaevakossa. Turhan tunnollinen mieheni ilmoitti perjantain kunniaksi viettävänsä hieman yliaikaa töissä. Istun ihan yksin sohvalla, vilttiin kääriytyneenä. Päivän työt on omalta osaltani saatu pakettiin. Syksyn ensimmäinen tentti onnistuneesti takana ja ehdin myös hetken juhlistaa ystävieni rakkautta mukavassa seurassa. Huokaisen syvään ja jään ihmettelemään ympärilläni vallitsevaa hiljaisuutta. Ilmastointi hurisee tasaisesti, läppärin näppäimet napsuilevat hiljaa sormieni painalluksista. Pihkaiset puut räiskyvät...
Sain tänään kolme asiaa postin välityksellä, jotka onnistuivat muodostamaan leveän hymyn kutisevalle flunssanaamalleni. YKSI: Kuvaverkko toimitti kauan odotetut esikoisen koulukuvat! En vaan voi olla päivittelemättä, miten komea tokaluokkalainen jäbsykkä meillä asustelee. Ihan kyllä ehdottomasti malliainesta tuossa pojassa olisi, niin on nätti että. KAKSI: Sähköpostiini ilmestyi tänään viesti SAMPO KAULASELTA!! Jooo-o, just siltä somemaailmasta tutun Jounin Kaupan kaiken maailman kilpailuja hullulla tahdilla paukuttavalta kauppias-Sampolta!...
Otetaanpa tähän sateisen syysillan ratoksi yksi todennäköisyystehtävä. Oletetaan, että tyyppi X: - on viidettä päivää sairaana, perus flunssaa vaihtelevine lämmönnousuineen ja -laskuineen. Vasen puoli kasvoista kutiaa taukoamatta, silmät syhyää, nenä vuotaa ja joku takoo vasenta aivolohkoa vähintään lekalla. - on jo jonkin aikaa kärsinyt tulehtuneesta kitalaesta, eikä näin ollen ole voinut syödä useampana päivänä oikeastaan yhtään mitään. Tai edes juoda. - on viimeisen...
Eihän sellaista voi edes kuvitella tapahtuvan omalle kohdalle. Että tulisi päivä, jolloin joutuisi jonoon odottamaan elinsiirtoa. Elämän jatkuminen olisi vain siitä kiinni, löytyisikö juuri minulle sopiva elinluovuttaja. Ajoissa, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Luulin itse olevani elämäni kunnossa, kun oma maksasairauteni, AIH, diagnosoitiin. Olin urheilullinen, hyväkuntoinen, terveet elämäntavat omistava nuori nainen. Olimme vasta muutamaa kuukautta aiemmin ostaneet nykyisen kotimme. Omakotitalon, josta olimme mieheni...
Herään yöllä hentoon kosketukseesi. Seisot hieman pelokkaana siinä vierelläni, otat varovasti kiinni kädestäni. Pyydät hiljaa lupaa tulla syliini, koska sinua pelottaa nukkua yksin pimeässä. Tulet ihan kiinni minuun, sipaiset hellästi hiukset poskeltani ja suukotat nenänpäätäni. "Nyt on hyvä, äiti!", toteat jatkaen uniasi. Silitän pientä päätäsi ihaillen suloisia, täydellisiä kasvojasi. Kuuntelen tuhisevaa hengitystäsi ja nuuskuttelen lumoavaa tuoksuasi. En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista,...
Muutaman loistavasti nukutun yön jälkeen oli taas astetta vaikeampaa sopeutua katkonaisiin, lakanapyykin siivittämiin uniin. Minusta on muutenkin vähäunisten vuosien saattelemana tullut erittäin herkkäuninen, enkä oikein siedä mitään ääniä nukkuessani. Herään pienimpäänkin rapsahdukseen, kellon viisarien hiljaiseen tikitykseen, vieressä makaavan miehen hampaiden narskutukseen - kaikkeen. Tähän kun lisätään vielä, että koen uudelleennukahtamisen usein kovin hankalaksi jouduttuani heräämään kesken unien, on soppa kutakuinkin valmis. Voidaan vaikka...
Kotipihasta perjantaina poistuvan auton vilkkuvat perävalot. Takaikkunasta vilkuttaa iloisesti kaksi käsiparia, kokoa 8- ja kohta 4-vuotias lapsi. Määränpää Rauman mummula, palautus vasta sunnuntaina. Ensimmäisen vapaaillan vietto keskustan putiikeissa kierrellen ja shoppaillen. Kaikessa rauhassa näyteikkunoiden kauniita somistuksia ihastellen ilman hihassa roikkuvia lapsia. Lisäbonarina 100€ arvoinen Stockan lahjakortti, mikä on tuhlattava ennen kahden vuoden käyttöajan umpeutumista. Herkullinen ravintolaillallinen. Aikaa keskustella, hoivata parisuhdetta ja nauttia ruoasta...
Kyllä se nyt vaan on niin, että mä olen lopen kyllästynyt olemaan tämmöinen kankea, rättiväsynyt, muiden perässä läähättävä punkero. Tässä viime päivinä, vanhoja postauksia läpikäydessäni olen joutunut kohtaamaan useita kauniita kuvia ja paino-ongelmointiin sekä lihavuuteen liittyviä "ei enää ikinä" -toteamia. Ja tässä sitä kuitenkin taas ollaan. Muina punkeroina. Kuitenkin joka kerta ollessani ihan fiiliksissä siitä, että pääsisin vihdoin aloittamaan säännöllisen ja tavoitteellisen treenaamisen,...
En ehkä kestä! Halkean kohta onnesta! Innosta soikeana, ihan pähkinöinä ja vielä iloinen kuin viiden pennin hevonen! Melkeinpä meinaa pikku tippa lorahtaa pöksyihin kaikesta tästä valtavasta innostuksesta! (Tuollaisenaan ilman asian tarkempaa avaamista tuo aloituskappale toimisi hyvin statuspäivityksenä feisbuuksissa, jos perimmäisenä tarkoituksena olisi olla mahdollisimman ärsyttävä. Ihan vaan näin sivuhuomautuksena.) Asiaan. Sain tänään sähköpostin jossa kerrottiin, että meidän perhe lähtee joulu-tammikuun vaihteessa Maaseudun terveys-...
Sumuinen sunnuntaiaamu. Takana hiukan liian lyhyeksi jääneet yöunet. Vetämätön, mälsä olo. Pannullinen kahviakaan ei auta. Lapset kinastelevat ja nahistelevat keskenään, ei kuulemma ole taaskaan mitään tekemistä. Ulos ei oikein huvittaisi lähteä, siellä kun on niin märkää ja kylmää. Kutsuhuudot leikkimään kaikuu korviisi, mutta kun ei vaan jaksaisi millään kiinnostella. Tuttua? Ei hätää. Aina voi leikkiä piilosta! Säännöt ovat yksinkertaiset: - Aikuinen ottaa mukavan...
