"Miten me ollaankaan tänään näin aikaansaavia? Ollaan saatu vaikka kuinka monta asiaa hoidettua eikä kello ole vasta kuin 22.38!?", totesin perin hämmästyneellä äänenpainolla miehelleni eilen mikron kelloa tuijottaessani, lasten mentyä normaalisti nukkumaan siinä yhdeksän tienoilla. Olimme puolentoista tunnin aikana saaneet setvittyä monta jo pidemmän aikaa pitäistehdämuteimukakerkiä -listoillamme roikkunutta asiaa. Sellaisia hassuja pikku juttuja, kuten lasten hoidon järjestäminen opintojeni alettua ensi viikolla. Koulupäiväni tulevat...
Hetken jo luulin, että toisen lapsen syntymän jälkeen perheemme olisi täysilukuinen. Vakiintunut nelihenkinen laumamme sai kuitenkin viime viikon lopulla uuden lisävahvistuksen. Kauan odotetun, kovasti toivotun sellaisen. Oli hetkiä, jolloin kuvittelin tämän hetken jäävän vain haaveeksi. Järki-ihminen kun olen, tykkään perustaa mielipiteeni faktoihin ja pyrin aina tuomaan päätöksentekoon mukaan myös taloudelliset aspektit. Siksi en voinut edes kuvitella, että ilman pientä lottovoittoa tällainen ilo meille...
Tiedättekös, kun aina silloin tällöin ihminen jää märehtimään jotain juttua? Joku elämän pieni tai suurempi epäkohta, mieltä painava asia, mitä ei vaan saa hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Sen ei edes tarvitse olla mikään maata järisyttävä ongelma. Yleensä nää onkin sellaisia kärpäsestä kerrostalo -tyyppisiä dilemmoja, jotka yön pimeinä tunteina pestessäsi lapsesi läpikusemia petivaatteita Nukkumasan tehtyä oharit, kun muutenkin jo ehkä semisti vituttaa pelkkä valveilla olo, hiipivät...
Kaksitoista vuotta. Kaksitoista vuotta siitä, kun 25-vuotiaan minäni maailma järkkyi, maalaten Linnankadun ja Aurakadun kulman verenpunaisella värillä. Tuon heinäkuisen yön painajainen on heittämällä pahinta, mitä olen koskaan kokenut. Tai tulen toivottavasti koskaan kokemaan. Pitkään aikaan ei tapahtumasta ole enää ollut kuin hatarat arvet jäljellä. Henkiset sellaiset. Sillä miehellä, joka puukoniskun sydämensä vasempaan kammioon otti vastaan, arvet ovat ihan konkreettiset. Vaikka paksut, rinnan alta...
Meninkö jossain kohtaa mainitsemaan, miten kivuttomasti tämä kesä on kahden lapsen kanssa sujunut? HAHAHHAHAHHAHAHAHAHAH!!!!! Talvi taitaa tosiaan olla tulossa, mulla meinaan meni kuppi tänään ihan nurin täällä majailevan uhmaikäisen kanssa. Ensinnäkin. Herätyskellona toimi esikoisen luokkakaveri. Hentoisesti koputti oveen juuri ennen kahdeksaa aamulla, äitinsä kun oli neuvonut olla soittamatta ovikelloa ettei kuopus heräisi. Pikkumuijan valvotettua koko yön oli useista nukuttamisyrityksistä turhautunut mies antanut periksi...
Mulla oli tänään mielessä loistava aihe uudelle blogipostaukselle. Siis ihan huippu, sellainen koko sosiaalisen median räjäyttävä juttu. Oikea somehitti. Vähintäänkin sellainen se oli. Idea syntyi palatessamme kotiin kuopuksemme päiväkodilta, jossa kävimme aamutuimaan muuttamassa hoitosopimuksen osa-aikaiseksi. Samalla ehdimme palautella mieleen pitkän kesätauon jälkeen hoitopaikan huudit ja nähdä paljon kaivatut kaverit. Pihaleikeillekin jäi reippaasti aikaa. Aihe tuntui edelleen hyvältä siivoskellessani kotipihaa villiintyneistä hiekkaleluista, samalla potkien...
.. päivittää blogiani useammin kuluneiden muutaman viikon aikana. .. pitää paremmin kiinni rutiineista, päivien rytmistä ja muista totutuista tavoistamme. .. mennä aikaisemmin nukkumaan, etteivät aamutoimet olisi usein venähtäneet luvattoman pitkiksi. .. katsoa useammin peiliin ennen kuin poistuin kotiovesta. .. viettää vähemmän aikaa sohvalla pötkötellen ja käyttää ajan hyödyllisemmin. .. seurata aikaani muutenkin kuin facebookin välityksellä. .. käydä useammin lenkillä. .. olla keksimättä turhia...
Ne, jotka minua stalkkaavat tuolla Instagramin puolella tietävät jo, että vietimme viime viikon koko perheen voimin Kainuun upeissa maisemissa lomaillen. Yhteinen aikamme alkoi jo perinteeksi muodostuneella, päätä huimaavalla (ja vatsaa pahasti kierrättävällä) päivällä Powerparkissa. Ennalta sen suuremmin suunnittelemattomaan viikko-ohjelmaan kuului lisäksi paljon sukulointia ja ihania jälleentapaamisia, saunomista ja myöhäisiä ilta-uinteja Osmankajärven kirkkaissa ja virkistävissä vesissä, kiireettömiä aamuja, mummun herkullisia lihapatoja ja paljon rentoa...
Labels
AIH
(13)
arki
(26)
autoimmuunihepatiitti
(11)
Batman
(2)
bloggaus
(1)
Bucket-list
(1)
dieetti
(7)
elinluovutus
(2)
epävarmuusalueella
(11)
Gym2000
(4)
höpöhöpö
(29)
IKEA
(1)
isänpäivä
(1)
juttajutut
(10)
kaupallinen yhteistyö
(1)
kehopositiivisuus
(8)
kortisoni
(6)
koti
(18)
loma
(24)
maanantai
(5)
minäminä
(11)
mun muotoinen
(57)
munmukulat
(37)
muutos
(24)
onni
(10)
OOTD
(1)
opehommia
(1)
opiskelu
(5)
paino-ongelmointia
(15)
Pariisi
(1)
Parisuhde
(8)
perhe
(37)
pikkumuija
(14)
pohdintaa
(9)
pulla
(7)
rakkaus
(13)
ruokahommia
(14)
sisältöyhteistyö
(2)
sokerihumala
(5)
stressi
(16)
synttärit
(3)
terveys
(30)
tilitys
(15)
treeni
(16)
tuliaiset
(1)
univaje
(9)
vaatteet
(8)
valivali
(19)
vanhemmuus
(4)
virkistysloma
(8)
yllätys
(8)
ystävät
(3)
äitienpäivä
(2)
äitiys
(29)