Whoaaaaaaahhh mikä viikko takana! Sellaiset reilu kolkytäviis tuntia seurantakäyntejä, ryhmässä opiskelua ja luennoilla istumista takana. Ja tässä kun tarkemmin tutkin kalenterista yliopistolla viettämiäni tunteja tajusin, että tänäänhän on jumalauta vasta torstai. Elin ihan perjantaissa! 

Huomenna on onneksi vain nelisen tuntia nukuttava sivistettävä itseään erinäisissä seminaareissa. Siihen päälle vielä muutama tunti itsenäistä työtä ennen kuin haen pienemmän päikystä. Siitä sitten päästään aloittelemaan viikonloppua, jolloin äitiä ikävöinneillä lapsillani on ihan turhan paljon aikaa imeä viimeisemmätkin mehut minusta irti. Hurraa saatana!

Opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tällä viikolla ollut kovin työlästä. Lastenhoidon organisointia ja aikatauluttamista, iltamyöhään "kotiläksyjen" vääntämistä, vähäisiä yöunia höystettynä ihan perus kotihommilla. Liikaa kahvia, muistikapasiteetin ylimitoittamista, perslihasten ja keskittymiskyvyn ultimaattista testaamista ja paljon kasvatustieteellistä jargonia. 

Mutta, tämmösenä yltiöpositiivisena ihmisenä, pystyn toki näkemään opiskelijaäidin elämässä myös muutamia ilonaiheitakin.

Kuten lounasravintola Macciavellin ruoka - VALMIISTA PÖYDÄSTÄ! JOKA PÄIVÄ! Valtavan hyvää ja monipuolista ruokaa, jonkun muun laittamana ja maksaakin vielä alle 3 euroa! Itse ruokailulle ei paljon aikaa jää, mutta vaikka sama! Saan nauttia ruokani lämpimänä, samalla seurustellen aikuisten ihmisten kanssa. Ilman keskeytyksiä! Aikamoista luXusta, kerta kaikkiaan.

Ja hei, tarpeen vaatiessa saan ihan rauhassa asioida vessassa. Ei vielä ole kukaan tullut keskeyttämään toimitusta. Ja ovenkin olen muuten muistanut sulkea ja lukita. Vain kerran jäi auki. Ei paha!

Ja se kahvi. Kuumana. Kiitos!

Siinäpä ne tärkeimmät. Ei just nyt tule muuta mieleen. 

Paitsi se, kun eilen käydessäni entisessä työpaikassani, Suomen suurimmassa teinihelvetissä, sain yhden merkittävän, hyväksyvän hymyn käytävän perällä seisseeltä ysiluokan pojalta. 

Just silloin muistin, miksi ylipäätään heitin hyvästit säädyllisille työajoille ja kuukausituloille ja lähdin jatkamaan opintojani.

Koska tää on just se mun juttu. 

Siksi.