Taas eletään niitä aikoja, kun joululaulut alkaa raikua kauppakeskuksissa ja postilaatikosta tippuu tasaiseen tahtiin erinäköisiä ja kokoisia lahjatoive- ja lelulehtisiä. 

Meidän perheessä on jo useina vuosina käyty sama rumba läpi: Ensin tietysti tapellaan, kuka katsoo mitäkin lehteä. Sovinnon synnyttyä lelukirjat selataan useaan otteeseen läpi, osoitetaan vähintään joka toista lelua ja peliä ("Äiti kato! Mä haluun ton! Ja ton. Ja sit ton ja ton.") jonka jälkeen niistä leikellään ne parhaimmiksi valikoituneet lelut (melkein kaikki), liimataan paperiin ja jätetään paikkaan X tonttujen vietäväksi. Viime vuotiset, täysin puhkiluetut lelukirjat heitin vasta ihan äskettäin salaa kuopukselta paperinkeräykseen. Aarteita olivat, katsokaas.

Kuulostaako tutulta?

Esikoinen täytti syyskuussa jo kahdeksan, joten olen hieman pelon sekaisin tuntein odotellut, milloin usko joulupukkiin loppuu. Viitteitä hiipumisesta on ollut näkyvillä jo useampana vuonna, mutta vielä viime jouluna joulupukille lähti huolella valmisteltu kirje. Siis sille oikealle, Korvatunturin joulupukille. 

Olen henkisesti yrittänyt valmistautua siihen, että kohta meillä on vain yksi, jolle joulu on jotain paljon enemmän kuin meille tylsille aikuisille. Tavallaan ehkä pelkään, että joulupukin salaisuuden paljastumisen myötä joulusta katoaa se tietty taika. Se kaikki malttamaton odotus ja kutkuttava jännitys. 

Voiko joulu ylipäätään tuntua enää joululta sitten kun lapset kasvavat isoiksi? 

Vietimme tänään esikoisen kanssa hetken kahdestaan, ennen kuin hain kuopuksen päiväkodista. Köllöttelimme vierekkäin sohvalla ja tutustuimme yhdessä tämän vuoden lelutarjontaan. Jokin kuitenkin painoi pojan mieltä.

- Äiti... Mä en taida enää uskoa joulupukkiin.

- (Apua!!! En mä ole valmistautunut tähän keskusteluun just nyt!!!) Ai, mistäs sulle tuollainen tuli mieleen?

- Emmä tiiä. Ajattelin vaan. Tai no oikeestaan mulla on siihen aika hyvä selitys.

- (Parit ylimääräiset nielaisut..) No kerropa ihmeessä.

- No kun. Eihän kellään voi olla sellasta partaa kuin oikeella joulupukilla? 

- Öh.. siis mitä tarkoitat?

- No kun se on ihan liian pitkä. Ja valkoinen. Ei kellään voi olla sellaista partaa oikeesti.

- (Nappaan pädin ja asetan googleen hakusanaksi long white beard. Toivon sormet ristissä, ettei näytölle ilmesty mitään muita karvoituksia, jos tajuat mitä tarkoitan.) Katsopa kulta, kyllähän miehillä voi kasvaa parta kuinka pitkäksi tahansa.

- Aaa.. Okei.. Mä olin jo ihan varma, et se joulupukki on vaan joku satuhahmo.

Phuuuuuh. Selvisin! Enkä edes valehdellut!

Joulu pelastettu. Toistaiseksi.