*melkein kaupallisessa yhteistyössä Pizzeria Dennis*

Tänään oli eri jännä päivä. 

Sain reilu viikko sitten kutsun jo vuodesta 1975 Turussa vaikuttaneen perheyrityksen, Pizzeria Denniksen, bloggaajille suunnattuun vegeiltaan, tutustumaan ravintolan runsaaseen kasvis- ja vegaaniruokatarjontaan. Illan ohjelmassa olisi luvassa sekä vanhojen että uusien vegaaniannosten maistelua ja aiheesta keskustelua alan ammattilaisten sekä muiden paikalle saapuneiden bloggaajien kesken, tarkoituksena tietenkin kasvattaa entisestään Denniksen vegaanitarjonnan tunnettuutta. 

Kyseessä oli ensimmäinen vastaava tilaisuus ikinä, johon osallistun bloggaajana. Ja juuri siksi mua jännittikin aivan hirvittävästi! 

"Nyt menet sinne! Olet oma itsesi, nautit olostasi ja verkostoidut! Tätähän sä olet odottanut!" kannusti rakas ystäväni mua persiille potkien, kun vielä vähän ennen h-hetkeä olin perääntyä koko hommasta. Kun ei kukaan mua kuitenkaan edes tunne siellä, tai ole edes kuullut blogistani. Miksi ihmeessä mä sinne menisin?

Menin kuitenkin. Rämmin räntäsateessa pitkin Turun keskustaa, nälkä vatsassa kurnien. Jännityksestä huolimatta olin äärimmäisen innoissani tulevasta lapsivapaasta illasta, aikuisessa seurassa ja tietysti, hyvän ruoan parissa. Ja olisihan tämä nyt iso askel virallisen yhteistyöneitsyyden menettävälle blogillenikin. 

Seisahduin hetkeksi tasaamaan hengitykseni pizzerian eteen. Ravintolan suurista ikkunoista näkyi tunnelmallinen, rauhallinen ruokasali. Muutamia seurueita oli nauttimassa maukkaista pizzoista, kynttilöiden luodessa lämmintä tunnelmaa pimeään ja ankeaan marraskuun iltaan. 

Avasin oven ja jäin hetkeksi pälyilemään ympärilleni. En ollut kuin pari minuuttia etuajassa, mutten nähnyt ketään, joka vaikuttaisi tulleen ravintolaan samasta syystä kuin minä. 

Siinä ihmetellessäni huomasin siistiin, mustaan tarjoilijan asuun pukeutuneen komean nuoren miehen lähestyvän minua ystävällinen hymy huulillaan. Entinen työkaverini useiden vuosien takaa tervehti minua iloisesti ja toivotti tervetulleeksi. Vähän änkyttäen kerroin tulleeni blogi-iltaan, johon olin saanut kutsun. Että mihis tässä nyt kuuluu mennä istumaan ja missä kaikki muut ovat.

 - Ei täällä ole muita, Maria. Se ilta oli eilen!

 - Niin mutta kutsussa luki että se järjestetään kahtena päivänä. 27. ja 28.11. Niin siinä luki. Varmasti!

-  Niin lukikin. Mutta tänään se ilta järjestetään Helsingissä. Voithan sä silti jäädä syömään.

En jäänyt. Aina yhtä palvelualtis ja ystävällinen tarjoilijaystäväni kaatoi mulle kupin kahvia ja kipaisi vielä noutamaan eilen ylimääräiseksi jääneen Vegekaupan lahjapussinkin kotiinviemisiksi. Etten nyt ihan tyhjin käsin jäisi. Ehdittiin siinä ihan pikaisesti käydä läpi viime vuosien kuulumisetkin. Lapset ja niiden kasvamiset ja sen semmoiset.

Että ei sitten syöty pizzaa. Eikä menetetty neitsyyksiä. Lahjapussista löytyi sentään proteiinipatukka. Vegesellainen. 

Eri jännä päivä. Toden totta.