Ei tästä tämmöistä pitänyt tulla. Mä en suunnitellut tämän menevän näin. Aloittaessani kirjoittamaan blogia ei minulla käynyt pienessä mielessänikään, että näin tässä tulisi käymään. Että alle vuosi siitä, kun Tahkolla hyppäsin tyytyväisenä, onnellisena ja itsevarmana vaa´alle, joutuisin taas seuraamaan vartaloni hyvin vauhdikasta muutosta takaisin kohti lähtökuoppia. Takaisin läskiksi. Huomata, miten kovalla työllä saavutettu lihasmassa katoaa olemattomiin. Vaatteet, jotka viime talvena ostin, eivät mahdu...
Olen tällä viikolla joka päivä miettinyt, mitä tai mistä blogiin kirjoittaisin. Joka päivä olen aloittanut rustaamaan jotain, mutta joka kerta se on myös jäänyt kesken. Tähän asti jokaisen postauksen kirjoittaminen on tapahtunut jossain määrin pilke silmäkulmassa. Vähintään mustalla huumorilla höystettyjä ovat tekstit olleet, jos ei muusta ole iloa sattunut irtoamaan. Ja vaikka olenkin yleensä ihan sellainen perusvitunpositiivinen ihminen, on tällä hetkellä e-rit-täin vaikeeta yrittää kaivaa...
Katselen ulos uuden kotimme ikkunan takaa aukeavaa sateista mäntymetsää. Vettä tulee kuin sen kuuluisan rouvan persiistä. Talo on hiljainen, koska se mies joka meillä asuu vei lapset töihin mennessään hoitoon. Pikkujäbän eskari on alkanut kunniakkaasti, mitä nyt pari kertaa on tullut päälleen alas kiipeilytelineeltä. On se sentään saanut sydämiä sisältäviä kirjeitäkin. Jaakolta. Pikkumuija on ottanut kesätauon jälkeen päiväkodin taas ihan haltuunsa. Sinne se...
On aika hektistä tämä meidän elämä täällä Maskun puskissa. Enää muutama viikko siihen, että saamme käsiimme uuden asunnon avaimet. Arkipäivät kuluu aamusta iltaan lasten kanssa tapellessa touhuillessa. Lasten nukahdettua istutaan sohvalla suunnitellen ja pohtien tulevaa remonttia ja muuttoa. Yöt valvotaan mini-Justiinan kanssa. Semmoista se, aika tasaisen tappavaa. Pinna kireellä, ei nyt kuitenkaan ihan ero vireellä mut sanotaanko, että onhan se meidän parisuhde parempiakin päiviä nähnyt....
Voisin melkein vannoa, että ainakin noihin meidän lapsosiin on asennettu äärimmäisyyksiin asti hermoja raastava ajastin, mikä laittaa kaikki maailman sairaudet päälle juuri sillon, kun on kaikista vittumaisin aika sairastaa. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka juuri nyt. Se mies joka meillä asuu ei kauhean usein käy missään pidemmillä visiiteillä, mutta nyt kun se on lähdössä koko viikonlopun kestävälle reissulle niin eikös tuo meidän viisvee ala...
Pari semmoista pikku juttua tuli mieleen tässä, mitkä kannattaa ottaa huomioon pyrkiessään muuttamaan elämäänsä terveempään suuntaan. 1. Liiku/käy salilla säännöllisesti. Liikunta piristää, auttaa laihtumaan ja pysymään muutenkin kunnossa. Liikkuminen on tärkeää myös siksi, että jos salikäynnit parin kuukauden ajalta voi laskea yhden käden sormilla, käy seuraavasti: Olet ihan totaalisen paskana koska huomaat, ettet kykene millään vetämään treeniä samoilla painoilla kuin treenatessasi säännöllisesti. Pistää muuten...
Sinne ne nyt lähti. Mummulaan kahdeksi yöksi. Pikkumuija ja sen isoveli, ihan ilman äitiä. Vaikka oon tätä hetkeä odottanut, en millään pysty estämään noita vesipisaroita mitkä väkisin tunkee mun silmistä ulos. Vaikka usein kaipaan omaa aikaa, on mulle ollut aina ihan mahdottoman vaikeeta antaa lapsia hoitoon. Ei se siitä ole kiinni ettenkö luottaisi muihin, mä en vaan loppupeleissä tykkää olla erossa mun lapsista....
Kummasti on taas päässyt viikko vierähtämään. Muutamana iltana olen jo istahtanut koneen ääreen ja ollut aloittavinani kirjoittamaan uutta postausta. Mutta eipä niistä ole syntynyt lasta tai paskaa kummempaa. Kiirettäkö pukkaa lomalaisella? No ei kai sentään. Sellasta perus hektistä lapsiarkea, ei sen kummempaa. Ollaan nautittu kauniista kesäpäivistä hiekkakuopilla polskien, pyöräillen, puistoillen, vesisotaa pelaten ja ihan vaan relaten. Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa meidän mökillä. Vaikka...
*s y v ä h u o k a u s* Tuntuu kuin ei tuo oma koneisto lähtisi millään käyntiin. Toisaalta, tässä lähiviikkoina on useimmiten ollut sellainen olo, että käyn koko ajan ihan ylikierroksilla. Stressileveli hipoo huippuaan, väsymys painaa päälle eikä vuorokaudessa ole lähimainkaan riittävästi tunteja. Semmoista se on se mun perus arki ollut viime aikoina. Ja vaikka taisin jo jossain kohtaa kesäkuuta luvata...
Mä tykkään tuosta kirkkaasta ja mukavasti lämmittävästä ilmiöstä, tuosta mikä tuolla taivaalla niin kivasti möllöttää! Auringoksikin sitä on kutsuttu. Aivan käsittämätön sen aikaansaama muutos omassa olotilassa, melkeinpä väkisin alkaa nuo suupielet nousta kohti korvia sen ilmeentyessä pilvien takaa. Useamminkin saisi näkyä, ei ole paljoa tarvinnut katsella tämän talven aikana. Vai laskettiinko kesäkuun loppu jo kesäksi, vaikka sama. Kuten jo aiemmin olen täällä keuhkonnut,...
Juhannus alkaa olla tämän vuoden osalta taas taputeltu. Jo toista vuotta peräkkäin meidän poppoo vietti jussin pyhät pääosin kotosalla. Normaalisti ollaan lähdetty tuonne Kainuun suunnalle mökkeilemään isovanhempien lihapatojen ääreen, mutta tänä vuonna keskeneräiset asuntokaupat ja kylmät, epävakaat ilmat pitivät meidät tiiviisti Maskun puskissa. Olisihan tuo nyt ollut kiva päästä jonnekin mökille vilustumaan saunomaan ja rentoutumaan, mutta toisaalta, kahden lapsen roikkuessa matkassa mukana, myös kotioloissa pysymisessä...
