Harvinaislaatuinen perjantai-ilta. Perheen miesten huiniessa muualla saataisiin pikkumuijan kanssa olla koko ilta ihan kahdestaan. Äiti-tytär -laatuaikaa, ihan parasta. Päätettiin illan suussa lähteä vielä läheiseen puistoon hetkeksi leikkimään. Matkalla tytölle iski kova pissahätä, joten poikkesimme metsän reunaan puskapissille. "Äiti hei, onneksi sulle ei tullut pissahätä.", hän totesi kyykkiessään puskan juurella. "Sinä kun et ois voinut käydä täällä ulkona pissillä." "No miksen olisi? Kyllä aikuisetkin...

Continue Reading

Kun aikoinani aloitin bloggaamisen, kirjoitin puhtaasti itseni takia. Tilanne oli tuolloin toki täysin toisenlainen kuin nyt. Olin terve, hyvinvoiva ja juuri tehnyt ison rempan elämäni kanssa, silti olematta vielä ihan sinut kaiken sen muutoksen kanssa. Ensimmäiset postaukset koskivatkin ainoastaan omaa kroppaani, treenaamista ja ruokaa.  Sitten tuli sairaus ja vei fiilikset mukanaan. Pahimmassa vaiheessa ei tehnyt edes mieli kirjoittaa. Tuntui kurjalta aina vaan valittaa...

Continue Reading

Niinhän siinä nyt kuulkaas näyttää käyneen, että arki töineen ja opiskeluineen on imaissut meidän perheen kunnolla kyytiinsä. Päivät täyttyvät päättömästä sinkoilusta paikasta toiseen. Aikatauluja aikataulujen perään ja toisinaan hiukan päällekkäinkin. Deadlineja kalenterin lehdet piukassa, kotihommat pahasti rästissä, puolet sovituista menoista unohtuneena.  Tajusitte varmaan. Tekemistä pukkaa. Pyrin silti aina viimeiseen asti välttämään kiirettä, koska yleistä järjestystä ja asioiden kontrolloimista rakastavana äiti-ihmisenä tykkään pitää kaikki...

Continue Reading

Se oli sellainen kaunis, kirpsakan raikas syyskuun aamu. Kirkkaat aamuauringon säteet sokaisivat silmämme ajellessamme kohti TYKSin U-sairalaa. Hiljaisina, jännittyneinä kumpikin. Tiesimme, että tämä matka tulisi mullistamaan maailmamme. Emme enää olisi vain me kaksi, juuri ensimmäistä hääpäiväänsä viettänyt pariskunta. Meistä oli muodostumassa ihan oikea perhe. Raskausviikkoja oli takana jo 41+5, enkä enää antaisi kulua päivääkään, että saisin sinut syliini. Tämän kerroin myös sairaalan henkilökunnalle,...

Continue Reading

Oli sunnuntai-ilta. Turun linja-autoaseman kupeessa sijaitseva, avajaisviikkoaan viettänyt ravintola Tomate, oli juuri sulkenut ovensa asiakkailta. Takana oli viikko pitkiä ja hikisiä työpäiviä, uuden opettelua ja ihan liian monta tuntia asiakaspalvelua. Olin aivan puhki, mutta vastusteluistani huolimatta työkaverit saivat minut houkuteltua lähtemään mukaansa baariin. Olimmehan me sentään nuoria ja kauniita sinkkuihmisiä, ei meidän kuuluisi homehtua kotona. Lisäksi sunnuntai oli se päivä, jolloin kaikki kylän...

Continue Reading

Kerronpa teille pari juttua itsestäni. Ensinnäkin. Olen ihan helvetin kova tyttö kiroilemaan. Joka saatanan välissä pitää olla ainakin yksi perkeleen kirosana. Olen kuitenkin kasvanut kodissa, missä ei koskaan kiroiltu. Tai no, kyllä mä parit paskanmarjat muistan isän suusta kuulleeni kun oikein vittumaisia oltiin veljieni kanssa. Muistan myös hyvin elävästi sen voitonriemuisen tunteen, kun saatiin C-kasetille nauhoitettua kiusaamisesta turhautuneen pikkuveljeni "voi nyt sikapossusetätätipaska" -möläytys....

Continue Reading

Meidän perheellä on tapana istahtaa perjantai-illan päätteeksi koko porukalla telkkarin ääreen katsomaan lasten lemppariohjelmaa, Vain Elämää. Sellainen idyllinen koko perheen juttu. Möllötetään yökkäreissä, yhteisen peiton alla. Ollaan ihan lähekkäin. Rauhoitutaan hektisen viikon jälkeen viettämään aikaa yhdessä, nautitaan toistemme seurasta. Ja toisinaan myös herkutellaan. "Äiti, voidaanko pyöräillä kauppaan ostamaan Vain Elämää -herkkuja?" kysyi esikoinen ensimmäiseksi kotiin tultuani. Hän oli mitä ilmeisemmin suunnitellut kaiken valmiiksi....

Continue Reading

Whoaaaaaaahhh mikä viikko takana! Sellaiset reilu kolkytäviis tuntia seurantakäyntejä, ryhmässä opiskelua ja luennoilla istumista takana. Ja tässä kun tarkemmin tutkin kalenterista yliopistolla viettämiäni tunteja tajusin, että tänäänhän on jumalauta vasta torstai. Elin ihan perjantaissa!  Huomenna on onneksi vain nelisen tuntia nukuttava sivistettävä itseään erinäisissä seminaareissa. Siihen päälle vielä muutama tunti itsenäistä työtä ennen kuin haen pienemmän päikystä. Siitä sitten päästään aloittelemaan viikonloppua, jolloin äitiä...

Continue Reading

.. juosta. Ihan sama minne, kun vain saisin liikkua juosten. Tuntea tuuli kasvoillani, kuulla hiekan rapisevan lenkkitossujeni alla. Tuntea, miten kiihtyvä syke hakkaa rintakehääni ja miten hiki liimaa paidan ihoon kiinni. Voimien hiipuessa haastaa itseäni jaksamaan vielä hetken. Ihan sama, vaikka kaikki tämä tapahtuisi sadan metrin matkalla. Juoksemista se silti olisi. .. kirmailla jalkapallon perässä valkoisten viivojen reunoittamalla nurmikentällä. Kokea vielä kerran se...

Continue Reading

Hyvää valtakunnallista Yrittäjän päivää, hyvät ihmiset! Minähän olen opettaja, en siis mikään yrittäjä. Tarkemmin kun asiaa pohdin, en ole oikeastaan koskaan edes haaveillut yrittäjyydestä. En ainakaan muista sen ikinä edes vakavasti käyneen mielessä tulevaisuutta suunnitellessani. Paitsi kun olen katsonut Shark Tankia ja haaveillut keksiväni jonkun  mielettömän menestyvän ihanminkävaankeksinnön, jota myymällä rikastuisin välittömästi. Ilman siis sen suurempaa yrittämistä. Tat-ta-daa vaan ja sitten mul ois...

Continue Reading

Sinne se sitten mennä hurahti. Kesäloma. Tai tarkemmin, kaikki ne lasten kanssa yhdessä vietetyt 13 viikkoa. Esikoinen aloitti koulunsa jo muutama viikko sitten, iso tokaluokkalainen on jo. Pikkumuija aloitteli perjantaina päiväkotiuransa uudessa, isompien lasten ryhmässä. Osaa ottaa itse vauhtinsa keinussa, on siitä niin pöyhkeenä. Mies puurtaa omassa tutussa työssään kodin kiintokalustuksien parissa. Omat erityisopettajan opintoni alkavat huomenna yliopistolla.  Tästäkin kesästä siis selvittiin, hurraa!...

Continue Reading