Maanantai. Ei mikään ihmeellinen tai muutenkaan poikkeuksellinen viikonpäivä, mutta maanantai silti. On niitä maanantaita, jotka armotta iskevät paskamaisuudellaan täysillä päin pläsiä. Sitten on myös maanantaita, jotka salakavalasti yrittävät pikku ärsykkeillään hipsutella ihon alle.
Tämän viikon ensimmäinen päivä valitsi tuon jälkimmäisen, ainakin omasta mielestäni paljon inhottavamman vaihtoehdon. Saanen valaista asiaa erinäisillä otteilla eilisestä:
1. Kevät. Räntää, lunta, rakeita ja vettä sataa vaakatasossa. Facebookin muistelot näyttävät keskisormea palaamalla viime vuosien toukokuisiin hellelukemiin. Ei millään malttaisi nousta sängystä, lämpimän peiton alta, kodin sisälämpötilan lähennellessä vähintään miinusasteita. En myöskään osaa päättää kummalla jalalla nousisin ylös. Valitsen kuitenkin sen väärän.
2. Koska heräämisessä kesti, jouduin ottamaan aamupalan mukaan töihin. Eihän siinä periaattessa mitään kummallista ole, sujuvasti kulkee kassissa, mutta kokeilepa vetästä mustikka-kaurahiutale-chiansiemen -smoothie ja hymyile sitten oikein leveästi. Siten, että kaikki hampaankoloihin jääneet ja ikenet mustuttaneet mustikanrämmäleet ja siemenet näkyy. Sen jälkeen tiedät mitä tarkoitan.
3. Pitkäksi venähtänyt työpäivä. Se vaan oli ihan liian pitkä.
4. Juuri kun oltiin lähdossä kävellen kauppaan, alkoi uusi lumiräntäpaskakuuro. Mentiin autolla.
5. Päätin kävellä kaupasta kotiin. Polvi muistutti muutaman sadan metrin jälkeen huonosta kenkävalinnasta. Kännykästä loppui akku, joten ei spottifaita. Lenkkiseurana vain omat, työasioissa pyörivät ajatukset. Pitkästyttävää.
 |
| Ei yhtään hyvät lenkkikengät. |
6. Lasten iltatoimet. Ei niissäkään mitään ihmeellistä, satoja kertoja läpikäytyä perussettiä. Narinaa iltapalasta, vetkuttelua suihkussa, hätäisesti pestyt hampaat, väärä yöpuku, äidin pitäisi laulaa unilaulut vaikka isin vuoro...
7. Kannattaa aukaista takan pellit ennen tulen sytyttämistä.
8. Juuri kun olin pääsemässä saunan lauteille rentoutumaan ja pakoon olohuoneen vallannutta savupilveä, liukastuin ja iskin varpaani. Ei edes sattunut kamalasti, vain parin ärräpään verran, mutta tässä kohtaa viimeistään alkoi ärsytyksen sietokykykuppi ryöppyä yli äyräiden.
9. Tämä blogipostaus, jota en saanut julkaistua maanantaina, koska kirjoittaminen takkuili eikä postauksen sisällössä tuntunut olevan mitään järkeä. Ei näitä kukaan kuitenkaan jaksa lukea, ajattelin.
10. Oma väsymyksestä johtuva saamattomuus. Ihan perseestä sellanen.
Tänään on siis jo tiistai. Ei sen kummempi päivä toisaalta kuin maanantaikaan, mutta silti tiistai. Edelleen sitä lumisohjoshittiä tulee taivaan täydeltä, mutta aurinkokin pilkahtelee pilviharson takaa. Kylmyys aiheuttaa hermoja raastavia riitoja ulkohousujen käytöstä esikoisen kanssa, piposta puhumattakaan. Työpäivä oli vielä pidempi kuin eilinen, kirjoittaminen takkuilee edelleen ja vaikka savu on hälvennyt, on haju vielä jäljellä.
Mutta ulkona ilma tuoksuu silti kesäiseltä, aamukammasta piikit vähenevät hurjaa vauhtia ja kesäloma työttömyys kolkuttelee jo ovella.
Ihan meinasin jo unohtaa, miten helvetin positiivinen ihminen olenkaan.
Syytetään siitä vaikka maanantaita.
