Rakas tyttäreni, ihanin pikkumuija ikinä, sai kunnian osallistua tänään päiväkotikaverinsa 4-vuotissynttäreille. 

Kaverisynttärit ovat tuon meidän 3,5 -vuotiaan prinsessan elämässä ihan uusi, hurjan jännittävä juttu. Niitä odotetaan ja niihin myös valmistaudutaan suurella hartaudella. Lahja täytyy tietysti hankkia, barbeja ja poneja ja sensemmoisia. Kortti valmistetaan itse, piirretään, leikataan ja liimataan. Pohditaan, mikä röyhelöpaljettimekko puetaan päälle, laitetaanko hiuksiin Anna-kampaus vai Elsa-letti. Kynsilakkaakin täytyy olla, mielellään pinkkiä ja sellaista missä on kimalletta. Vielä glitter-kengät jalkaan ja sitten muina mutruhuulina pyörähdellään keimaillen peilin edessä. Ihana, vielä kun joku kertoisi mistä lienee tuollaiset prinsessageenit saanut. 

Meillä myös pohditaan paljon etukäteen sitä, keitä tuttuja lapsia synttäreille on kutsuttu. Mitä siellä juhlissa tehdään ja minkälaista kakkua syödään. Tänään hänen korkeutensa saavuttua kruunu päässä kotiin juhlista, yritin kysellä yleensä kovin suulaalta lapseltani, millaiset kemut tällä kertaa olivat.