"Äiti, onko isi jo kotona?" kysyivät lapset ajellessamme Rauman mummulasta kohti kotia.

On. Se mies, jota kovasti kotiin jo kaivattiin, on vihdoin palannut Ranskan reissultaan. Ikuisuudelta tuntunut, neljä kokonaista vuorokautta kestänyt reissuyksinhuoltajuus on nyt kunnialla taputeltu.  Tai no, ohi joka tapauksessa. Huomenna alkaa taas ihanan tavallinen, kahden vanhemman jakama arki, missä ei enää tarvitse yksin ottaa kaikkia lasten tunteenpurkauksia vastaan. Missä myös toinen aikuinen voi auttaa muistamaan sovittuja tapaamisia (kuten kummitytön synttärit, mitkä melkein unohdin), jeesata lapsia kadonneiden vaatteiden/lelujen/läksykirjojen etsimisessä, ruoanlaitossa, iltapesuissa, pyllyn pyyhkimisessä ja iltasadun lukemisessa.

Ja vastaamassa niihin lukuisiin äiti -huutoihin, vaikka isi onkin.

Rakastan äärettömästi lapsiani, mutta eivät nekään kyllä aina ihan niitä parhaita puoliaan näytä, vaikka kuinka olisi äitienpäivä. Pienemmän purkaessa isi-ikäväänsä valvomalla yöt ja heräämällä ennen kuutta tökkimään pienillä sormillaan äitiä silmiin ja huutamalla haluavansa katsoa "pum-pum-pandaa", isompi kiukuttelee, tiuskii turhista ja ärsyttää pikkusiskoaan tahallaan. Yritä siinä sitten unettomien öiden uuvuttamana olla hyvä ja kärsivällinen äiti. Ja kun itsellänikin on hiukan ikävä.

Vaikka välillä vähän äitiys, kiire, päivien minuuttiaikatauluttaminen, uuvuttava väsymys ja oman ajan puute lapsiperheen ruuhkavuosiarjessa ahdisteleekin, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Tiedän olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa, koska ylipäätään saan olla äiti. Minulla on kaksi täydellisen ihanaa lasta, vaikka toisinaan ihan helvetin raivostuttavia, ärsyttäviä ja kaikin tavoin inhottavia osaavatkin olla. 

Ja varsinkin silloin, kun toinen vanhemmista on poissa. 

Molemmat noista upeista, omista rakkaista pikku riiviöistäni, ovat muuttaneet minua ihmisenä, muovanneet minusta juuri sellaisen kuin nyt olen. Tehneet minusta äidin. Kaikkine vikoineni, kiukunpuuskineni ja hermoromahduksineni, olen silti omille lapsilleni se maailman paras äiti. 

Onneksi meillä on myös isi, jolla on huomenna muuten ihan vapaapäivä. Äiti saattaa ottaa hiukan rennommin.