Se mies joka meillä asuu, lähti tuostanuinvaan neljäksi (!!!) päiväksi MM-kisareissulle Pariisiin. Tai no virkistysmatkalle työporukan kanssa, jos pilkkuja nussitaan, mutta pelejä silti menevät katsomaan. MM-kiekkohan, varsinkin tänä vuonna, on juuri sitä parasta korkeakulttuurista antia mitä tuolla niin kiehtovalla, romantiikkaa ja korkeatasoista taidetta uhkuvalla kaupungilla on tarjottavanaan. 

Ai siis miten niin katkera? No niinhän minä vittuperkele olenkin!!

Kohta 13 vuotta ollaan tuon miehen, joka muina turisteina kirmailee Champs-Élyséellä patongit kainalossaan, kanssa reissattu ympäri maailmaa. Yhdessä! Kahdestaan tai perheen kanssa. Nähty, koettu, käsi kädessä valloitettu. 

Olen ihan pienestä tytöstä asti kerännyt sellaista omaa, maailman suurimpiin ja miksei vähäpätöisempiinkin nähtävyyksiin liittyvää bucket-listaa. Se on oikeastaan sellainen unelmalista paikoista, jotka haluan nähdä ennen kuolemaani. Luettelosta on jo rastittu mm. Big Ben, Sagra da Familia, Legoland (kyllä, sekin oli pakko nähdä), Belgiassa sijaitseva Atonium, Vapaudenpatsas, Sydneyn oopperatalo, Uluru, Saharan autiomaa ja vaikkapa New Yorkin Time Square. Viimeisimmällä retkellämme rapakon toiselle puolelle sain vihdoin, useiden vuosien odotuksen jälkeen, rustata pois listasta San Franciscon edustalla tönöttävän, upean Golden Gaten. 

Unelmieni matkakohteita, sellaisia joita en vielä ole päässyt valloittamaan, niitäkin on vielä monia. Käymättä on Rooman Colosseum, Rion Jeesus-patsas, Taj Mahal, Gran Canyon, Maya -temppelit, Las Vegasissa se iso suihkulähde...

.. ja tietenkin EIFFEL-TORNI!!! Ja Louvre ja Riemukaari ja kaikki muutkin, mutta se Eiffel-torni!! Ja nyt se mies, jolla ei edes ole mitään varsinaista bucket-listaa, pääsee sen näkemään ILMAN MINUA! Ottaa itsestään selfien tuo hulppea rautamötiskö takanaan ja snäppää sen mulle, ihan vaan koska voi tehdä niin. Että terkkuja vaan sinne räntäpaskan keskelle. Tuliaiseksi saan varmaan sellaisen turistirysäeurokaupasta ostetun, neonvärisin ledein valaistun miniatyyri-Eiffelin. Saatana.

Olisivat menneet mieluummin vaikka taas Saksaan, missä jo kertaalleen kävivät tutustumassa jonkun paikallisen tehtaan ovivalikoimiin. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, kiva vaan kun kävivät. Eihän siellä ollut edes mitään sellaista nähtävää. En minä sellaisesta reissusta olisi näin mieltäni pahoittanut. 

Ja kyllä, ainahan voidaan mennä Pariisiin yhdessä joskus tulevaisuudessa, mutta kun se ei ole ollenkaan sama asia. Kun nyt se toinen on jo ollut siellä. Nähnyt Eiffelin ja varmaan kaikki muutkin suurimmat nähtävyydet. Kävellyt pitkin kaupungin kauniita katuja, kuullut katusoittajien soittavan, risteillyt Seinellä, maistanut ranskalaisen keittiön hätkähdyttäiviä makuja ja nauttinut keväisen lämpimästä säästä.. Kaikkea sellaista jota minä haluaisin siellä tehdä!

Jos äitini ei tätä lukisi, voisin vahvistaa väitteeni vertaamalla tätä "toista kertaa" sellaseen toisenlaiseen toimintaan. Sellaiseen, missä on myös se eka kerta. Ja kyllä se vissiin tuntuu hiukan erilaiselta kuin se toinen kerta. Ja jos teet sen ekaa kertaa jonkun sellasen kanssa joka on silleen niinku kokeneemman sorttinen, niin se ei todellakaan ole sama asia kuin että molemmat kokisivat sen upean, ainutlaatuisen hetken yhdessä. Ensimmäistä kertaa.

Niin että tiedoksi vaan sinulle, herra keittiökalustefirman toimitusjohtaja. Ihan kuule meni reisille tämä Teidän matkakohteen valinta, ainakin täältä Maskusta päin asiaa katsottuna. Seuraavaksi suosittelen ottamaan puolisotkin matkalle mukaan, jos työntekijöittesi hyvinvointi on sinulle tärkeää. 

Ja vielä pikku vinkki sille miehelle jonka kanssa ehkä vielä tulevaisuudessakin matkustelen: 

Kannattaa panostaa tuliaisiin.