Kielletyt himot
toukokuuta 24, 2015
Lapset lähti perjantaina mummun mukana Raumalle. Kotia pitäisi alkaa hiljalleen laittamaan myyntikuntoon, eikä se lasten pyöriessä jaloissa ole homma sieltä iiseimmästä päästä. Me oltaisiin jo kovasti muuttamassa uuteen kotiin, mutta ne talon nykyiset asukkaat eivät tajua omaa parastaan ja myydä sitä meille tarjoamallamme hinnalla. Ihan kummallisia ovat, kertakaikkiaan. Joka tapauksessa täällä meidän nykyisessä kodissakin riittää puuhaa, ja parin kuukauden valvomisen jälkeen olisi taas kiva nukkua välillä.
Eilinen ilta meni aikalailla lököillessä ja haaveillessa uudesta kodista. Oli myös aivan mielettömän ihanaa nukkua koko yö, ilman herätyksiä tai useamman tunnin valvomisia. Aamulla herättiin virkeinä ja heti aamupalan jälkeen käärittiinkin jo hihat ylös ja alettiin hommiin. Tuo mies joka meillä asuu on fiksaillut paikkoja ja minä olen pessyt ikkunoita.
Että muuten vihaan sitä hommaa, melkein yhtä paljon kuin silittämistä. Ensinnäkin, meillä on jokaisen ikkunan edessä ihan hitokseen kaikkia eri mööbeleitä, joita tarvii siirtää saadakseen ikkunat auki. Toiseksi, osaakohan kukaan pestä ikkunoita silleen, että ne oikeesti tulisi ihan puhtaiksi..? Ja siinä kestääkin ihan helevetin kauan. Maailman ärsyttävintä puuhaa. Seuraavan kerran delegoin sen lapsilleni. Ihan yhtä puhdasta jälkeä saavat varmasti aikaan kuin minäkin. Tarviihan niidenkin viikkorahansa ansaita. Natsimutsi tässä hei!
Kun sitten on koko päivän puunannut kotia, siivonnut kaappeja ja pessyt niitä perkeleen ikkunoita, on ihanaa lopulta lösähtää sohvalle katsomaan leffaa tuijottamaan teeveen ruutua tajuamatta lainkaan mitä sieltä tulee.
Ja sitten jysähtää! Kuin salama kirkkaalta taivaalta se hyökkää suoraan kimppuun, varoittamatta sen kummemmin. Se valtaa joka ikisen pienenkin ajatuksen sun päässä. Sitä ei pääse pakoon, vaikka miten yrittäisi. Ja mitä enemmän yrität olla ajattelematta sitä, sitä kiukkuisemmaksi muutut ja sitä enemmän sitä alkaa tehdä mieli.
![IMG_4335[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_tJXT4URbJKzLI-_6nNFuz5Q2xp1AJjhOsO34Ekx2G6Pf2bOEL1UGVvK4nbMm40p-faBIKFiNDHNrDLsg76d73TD4J9kHoh8m_cuJr5Vf9xo7yhU50xPNzhogBTnbkYDdrK8Ra5zWu_NE4JjiBd2-BimtfZrkwMuSg=s0-d)
Ei, se ei ole tuo mies joka meillä asuu, vaan se on tajunnan räjäyttävä suklaanhimo. Ja se muuten on suoraan saatanasta. Ihan niinku olisi helppoa muutenkaan kävellä kaupassa sen karkkihyllyn ohi, niin eikös ne sitten vielä siellä suklaahelvetissä keksi oikein urakalla jotain uutuussuklaita. Varsinkin sillon, kun toinen ei saa niitä ees maistaa. Tai no maistaa ja maistaa, levyllinenhän sitä aina menee jos sen ensimmäisen palasen erehtyy ottamaan. Ehkä toinenkin, jos sitä vaan löytyy lähimmästä kaupasta kaapista lisää.
Suklaa pitäisi ehdottomasti kieltää joko lailla, poistaa kokonaan (ainakin dieetin ajaksi) tai sitten siitä pitäisi tehdä yhtä terveellistä kuin kurkusta. Kun sitä ei – vaan – voi – vastustaa!!!!
![IMG_4358[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_s22ma5Iu3F_LrwzuwlaHCUv8MFLNLkbJex8fUztZljdbf_Uue4aTQqbfZNGxTK8c1ZczBcRLF81GpHevE7YlCd0sVdFLU3zzx8W0N2B5EAg90XVqcKFFBcWKXGDNRA-efVwMNcehhrgCGSm-4Q8j4OGev0zEnxvadvj92pU3wDP0I=s0-d)
Vai voiko? No voi. Ei vaan syö. Se on niin kovin yksinkertainen juttu. Senkun vaan pitää suunsa kiinni, ei se sinne itellään kulkeudu.
Helppoa? No ei todellakaan ole. Siihen tarvitaan sitä kuuluisaa itsekuria, ja sitä ainakin tässä osoitteessa kaipaillaan rutosti sellaisina hetkinä, kun suklaanhimo yllättää. Eli päivittäin, usemman kerran päivässä. Kyllä, ajatus suklaan syömisen ihanuudesta, sen syntisen täyteläisestä mausta, pyörii päässäni jatkuvasti, mutta lähdenkö kauppaan sitä ostamaan? En. Tyydyn vaan kiukuttelemaan tolle miehelle joka sen lisäksi että se asuu täällä rouskuttaa porkkanaa niin kovaa, etten pysty enää keskittymään tähän kirjoittamiseen kirjainten pomppiessa silmille.
Heipat siis ja suklaisia unia, ne taitaa olla vielä sallittuja dieetinkin aikana.
0 kommenttia