Sellaista ihmisten ruokaa

toukokuuta 07, 2015

Ollut vähän rikkonaisia nää työviikot viime aikoina, vuorotellen kun kaikki sairastellaan. Tällä kertaa vuorossa on meidän viisvee, kurkunpääntulehdus taitaa olla diagnoosi. Hoitomuotona leffat ja tietty jäätelö. Ja äidin syli. Pikkumuija oli onneksi jo niin hyvävointinen, että se pääsi lähtemään päiväkodin järjestämälle kevätretkelle läheiselle maatilalle, ammuita ja röhröhhejä ihmettelemään. Se kun niistä niin tykkää.
IMG_3657[1]
Laatuaikaa <3
Ihan parasta olla välillä tuon isomman naperon kanssa ihan kaksistaan, harvinaisia tämmöiset hetket kun saa antaa toiselle jakamattoman huomionsa. Paitsi että kyllä mä hetken kirjottelinkin siinä sen vieressä, mutta ihan luvan kanssa. Hän halus kattoo ”poikien leffaa” ja siihen ei kuulemma äitiä tarvita. Jäätelö riitti. Sille, ei mulle. 
Mitä mä sitten saan syödä? (Vähän kökösti vedin ton aasinsillan jäätelöstä mun dieettiin, mut saa luvan kelvata. Harjoitan tässä samassa armollisuutta itseäni kohtaan. Tai sitten keksin vain tekosyitä. Ihansama, asiaan.)
IMG_3667[1]
Aamiaistykötarpeet.
IMG_3484[1]
Aamushotti. Ykkösellä. En edes irvistä.
Eilisen nälkävitutuskohtauksen jälkeen oli ihanaa herätä aamulla aamiaisen ollessa valmiiksi katettuna, tai paremminkin, punnittuna. Se mies joka meillä asuu tais lukea mun blogia eilen, tai sitten se saattoi olla muuten vaan kultainen. Pöydällä oli puurohiutaleet lautasella, oliiviöljy sitruunamehulla höystettynä shottilasissa, jääkaapista löytyi mehukeitto ja raejuusto. Just niinku pitikin olla, gramman tarkkuudella. Ihana mies mulla! 
Monet ihmettelee hiljaa mielessään tai suoraan päin naamaa kritisoiden tuota ruoan punnitsemista, mut en siitä jaksa välittää. Eikä mun sitä tarvii sen suuremmin puolustella tai selitellä, se toimii mulla. Niin kovin yksinkertaista. En näe siinä mitään ongelmaa, että mun suuhun menevä ruoka punnitaan ennen valmistamista keittiövaa`alla. Koska mulla on taipumusta vetää ruokaa kohtuuttomia määriä, on tosi helpottavaa ettei tarvitse aina miettiä paljonko mitäkin saa syödä. Ja samalla kun mä kiltisti tuota ruokavaliota noudatan, mä alan itsekin oppimaan mitä mun kuuluu syödä ja miksi. Nih!
IMG_3670[1]
Jääkaappiin valmiiks pilkottu salaattipohja nopeuttaa eväiden valmistamista.
Koska dieetin kiristymisen myötä aamun puuroannoksesta vähennettiin pikkuisen, alkaa lounasaikaan olemaan jo aika kova nälkä. Alkuvuodesta kävin töissä koulun ruokalassa syömässä lounaan, mutta nyt oon kiltisti vienyt aina omat eväsrasiat mukanani. Monilla tyssää tässä kohtaa dieetti, kun ei muka jaksa/ehdi/kykene tekemään niitä eväitä, ja sit joko jättää syömättä, syö liian vähän tyyliin ”otan sitte vaan salaattia” tai korvaa aterian esim. protskupatukalla. Tunnustan että oon välillä harrastanut tuota viimeistä vaihtoehtoa, mut vaan sillon kun on ihan pakko. Se ei kuitenkaan vastaa samaa asiaa kuin kunnon ateria ja sen lisäksi, siitä ei lähde nälkä samalla tavalla kuin syömällä ruokaa. Ja sit taas vituttaa. Mut onhan se noista kolmesta se paras vaihtoehto. Mulla kulkee oikeestaan aina protskupatukka tai – jauhetta mukana kassissa, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Välipalaksi syön rahkaa. Ja se on musta hyvää. Tossa jos nopeesti laskee niin viime kesäkuun jälkeen mä oon syönyt lähemmäs 200kg rahkaa, eikä se silti ole alkanut tökkimään. Sinne vaan joukkoon mehukeittoa, marjoja tai hedelmä, vähän makeutusainetta ettei maistu niin happamalta. Ja pähkinöitä. Ja kahvia.
Päivällinen on melkein aina sama, enkä pysty käsittää, miksi se vaan joka päivä maistuu yhtä hyvälle?! Ei tarvii olla kovin ihmeellinen kokki että osaa keittää makaronit ja paistaa/maustaa jauhelihan. Tai jos ei onnistu niin sussa on jotain pahasti vialla. Oikeesti on! Ja siinä kestää n. 10 minuuttia. Raejuustoa ja salaattia/kasviksia kylkeen ja ateria on valmis nautittavaksi. Eikä se ole mikään kärpäsen paskan kokoinen annos. Dieetillä olo ei tarkoita sitä, että annoskoko pienennetään olemattomiin.
IMG_3668[1]
Iltapala noudattaa aikalailla samaa kaavaa kuin välipalakin. Eli rahkaa. Tai sitten voi tehdä vaikka munakkaan. Vaihtoehtoja löytyy kyllä, pääasia että ne ruokien ravintoarvot olis kohillaan. Mä en laske paljonko kaloreita syön päivässä, mut kaipa ne siellä 2000–2500 kcal paikkeilla on. Anne korjaa jos oon pahasti väärässä. Mä muuten just tänään hokasin, etten pysty salailemaan siltä mitään juttuja kun mä kirjotan kaiken tänne. Vähäks on ärsyttävää. Mut jos jotain positiivista, niin ei varmaan kauheen kattavia viikkoraportteja tarvii lähetellä. Säästyy siinä ainakin minuutti.
Joo mut siis tässä mun ruokavalio noinniinkun pähkinänkuoressa. Ihan perussettiä, ei mitään ihmeellistä. Ja mä syön. Syön paremmin kuin oon koskaan ennen syönyt. Ainoo vaan että turhat rasvat, voit, kermat, kastikkeet ja sen sellaiset jää pois. Ja kun syö hyvin, kroppa saa sen mitä se tarvii ja mielihalut pysyy loitolla. Tai no onhan niitä, aina niitä on, mut sellasia siedettäviä.
Niinku yks mun ihana työkaveri tuossa pari päivää sitten heitti katsoessaan opehuoneessa mun eväsrasiaan:
”Sä sentään syöt ihan tollasta ihmisten ruokaa.” Sellastahan se. 

Share This Story

Tags: , , ,

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe