Syömään, koska juhlapyhä
toukokuuta 11, 2015
”Olettehan tulossa silloin Helatorstaina meille syömään?” kysyi rakas anoppini minulta tänään puhelimessa. En uskalla halua lähteä tässä anoppia kritisoimaan, koska kyllä lähipiirissä ollaan tietoisia näistä meidän dieettikuvioista, eikä omien ruokien mukaan viemistä (enää) kyseenalaisteta. Enää siksi, koska olihan siinä varsinkin isovanhemmilla aikamoinen työ hyväksyä se, ettemme esimerkiksi viime kesänä heidän mökeillään vieraillessamme ottaneet kahvin kanssa pullaa. Makkara ei myöskään ole vihannes, riisipuuro ja kaurapuuro eivät ole sama asia. Keksit, kääretorttu ja mustikkapiirakka kuuluu pullan kanssa samaan kategoriaan, eikä päätämme saanut käännytettyä vaikka sen tuhannen kertaa päivässä sitä yritti.
Saattaapi olla, että tähän tyrkyttämiseen vaikutti se fakta, että edellisinä vuosina emme kyllä tuon meillä asuvan miehen kanssa tainneet ikinä kieltäytyä niistä kahvipullista. Tai mistään muustakaan. Mökillähän kuuluu syödä. Aina. Ja jatkuvasti. Hyvä jos edellinen ateria ehtii vatsaan asti kun jo ollaan seuraavaa satsia kattamassa pöytään. Silleen niin.
Juhlapyhinä on vähän sama homma. Silloinkin kuuluu syödä. Jos et eilen huomannut tarkkailla, kipitäpä nyt katsomaan feisbuukkiin sun kavereiden äitienpäivän viettoon liittyviä päivityksiä. Voit pistää vaikka pientä tukkimiehen kirjanpitoa pystyyn, moniko kertoi statuksessaan olleensa syömässä. Tai kertoi massun olevan täynnä herkkuruokaa. Tai laittoi kuvan jostain ihanasta kakusta tai aamiaisesta tarjottimella. En tiedä olenko ainoa jonka kaverit on mässäilleet eilen, mutta väittäisin että tuskin. Helppoahan täällä on huudella, kun tältä herkkuperseeltä oli kaikki kielletty. Dieetillä kun juhlapyhät eivät tee mitään poikkeusta.
- Äitienpäivän aamiainen <3
![IMG_3803[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_skxhViKjrwloUDsYOGk_3Ew6AviOLk5zBPXXrZMw-nTj0JarWxK7tW942V4DrMk7ItvsUT4luLyzMAW58adb-_4VxvEJYcb_JNXfH4nF8AiZv7ffN8xY-K9-gSof0Hg4l5cJZzWZCpjRSjOcN9nPcn-HCMPM714aTt2U7gITLyhR8=s0-d)
- Koko perhe yhdessä <3 Myös se mies joka meillä asuu <3
![IMG_3983[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_tXkXjT642Dc0oN6VL59RGjI9O7V3TtQP_IOnRrjrJWCadJ62T5EY0N2EcEdmsx3dPZ6mB6Q6GE4EfKwzwbQpb0gw7yab6v7e77G6g85EgyrI9rdphnmydd5395Ciqc0I1limGJqAQ4GHfxb2WceNDrHq7WeTkE7sTvm9hp0rp_PcI=s0-d)
Jos oikeen aletaan miettiä asiaa, niin tuossahan oli justiin pääsiäinen. Lammasta kermaperunoilla, mämmiä kermalla ja suklaamunia. Kohta on juhannus, ja sillonhan kuuluu grillata. Makkaraa, herkkusieniä aurajuustolla ja pekoniin käärittynä, perunoita voilla höystettynä, majoneesipitoisia salaatteja ja juomaksi kaljaa ja siideriä. Koska juhannus. Äitienpäivä, isänpäivä, itsenäisyyspäivä, uusi vuosi, synttärit, nimpparit, puhumattakaan joulusta. Ja vappukin meinas unohtua munkkeineen. Kyllä, kaikki vähänkään juhlaan viittaavat päivät pyörii pientä piiriä syömisen ympärillä. Ihan jopa voitaisiin nimetä nuo päivät vaikka silloin syötävien ruokien mukaan, ja edelleen kaikki tietäisi mistä juhlasta on kyse. ”Mitäs te teette kinkkuna?” ”Voitteko tulla kylään nakkijaperunasalaattina?” Nojoo, ehkä hiukan dorkaa mut did juu get tö point?
Kaikille tämä ei tuota ongelmaa, eikä sen kai pitäisi sellaiseksi edes muodostua. Yhdessä syöminen on ihanaa! Tykkään kutsua vieraita kylään ja touhuta tarjoilujen kanssa. Lasten synttäreille on kivaa leipoa lasten toivomia herkkuja. Ja mikäs siinä jos muutaman kerran kuukaudessa on päivä jolloin panostetaan ja syödään jotain vähän erityisempää, tai vaikkapa vetäisi joskus ne herkkuöveritkin. Sattuuhan sitä.
Mun kaltaiselle ainaöveritvetävälle ahmijalle noi juhlat ei ole koskaan ollut kivoja. Tai no helvetti, onhan sitä nyt ”nauttinut” sillä hetkellä kun sitä ruokaa on saanut mättää naamaansa kaksin käsin jalkoja apuna käyttäen, mutta olo seuraavana päivänä on kyllä sitten jo ollut jotain ihan muuta kuin nautinnollista. Hiilarisokerirasvaylensyöntikrapula. Ihan kamala! Ja sitä kun vielä pitää olla niin tyhmä, että luulee sen lähtevän sillä millä se on tullutkin. No vittu syömällä. Ei muuten lähde. Vaan se olotila vaan pahenee, ja sitten ehkä vielä pitää kokeilla helpottaisko jos makeen sijasta söisikin jotain suolaista.
Ei kannata kokeilla, ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vakuuttaa, ettei se syömällä helpotu. Mutta silti, tämän kaiken viisauden jakamisenkin jälkeen, en vaan jumalauta opi sitä itse.
- Limppua, kinkkua ja sinappia. Koska joulu.
Siksi mä aina vähän nykyään jännitänkin noita juhlapäiviä. Kun se ruoka liittyy niihin jokaiseen niin oleellisesti. Ja mulla valitettavasti se syöminen/herkuttelu/mättäminen jää kovin helposti päälle. Siksi en pystynyt pitäytymään dieetin loppumisen jälkeen vaan yhdessä herkkupäivässä, vaan se venyi melkein aina kahteen. Koska en osaa lopettaa.
Mun pitää kuitenkin tässä kohtaa myöntää, että olen silti ainakin ihan pikkiriikkisen ylpeä itsestäni. Vaikka olenkin epäonnistunut noudattamaan annettuja ohjeita silleen miten niitä pitäis noudattaa, niin kertaakaan tuo herkuttelujakso ei ole joulukuun ja dieetin loppumisen jälkeen venynyt tuota paria päivää pidemmäksi.
Kyllä sekin vaatii jo vähän jotain. Itsekuria. Se on se sana.
- Juhlapyhänäkin voi käydä salilla. Ne on sillonkin auki. Otin tän kuvan, koska mun rakas ystävä laittoi salilla ollessani viestin, että oli suoriutunut ekasta superdieettiviikosta hienosti, vaikka oli kahdet kekkeritkin! Ylpeä susta, M (eiku R) <3
![IMG_3982[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_uvEvVDU21kO3av6EutxccExTr-NNfmxrzNoell2TXNBwt1Zj6Lw1Cq-vbQ-qUz6wpN6K-MsELq7Qtd_9Svbq5iju5Cb1K06YGoiD_m9V04F6a3MfsutOB7RsCVLJHBWk_BYBzixsaTA6-GmwDN1k1EYrm1c25QhFU=s0-d)
Mites on sun itsekurin laita?
peeässs. Kommentti tänne tai feisbuukkiin ois kiva. Jos haluat. Pakko ei oo.
0 kommenttia