Mitä mä haluan?
toukokuuta 05, 2015
Minulla on se periaate, että kun ollaan dieetillä niin sitten myös ollaan sillä dieetillä, eikä siitä lipsuta. Ei siis yhtään, eikä missään muodossa. Jos joku tässä maailmassa on meinaan helppoa niin se, että annetaan suoraan käteen ohjeet, pilkun tarkat sellaiset, ja niitä sitten tulee noudattaa. Ei tarvitse miettiä mitä söisi. Sen kun lukee mitä paperissa sanotaan ja tadaa, ongelma ratkaistu.
Tiedän. Se ei sovi kaikille eivätkä kaikki varmastikaan ajattele näin, mut mulle tää juttu sopii kuin nappikset jalkaan.
- Jotaikuinkin näin.. ;)
Kyllähän dieetin noudattamiseen tarvitaan muutakin kuin sujuva lukutaito. Kenelle tahansa voi antaa ohjeet, joita noudattamalla laihtuminen olisi taattua. Mutta ei se aina mene niin. Dieetti vaatii päättäväisyyttä, tahtoa, luonteenlujuutta ja helvetinmoista itsekuria. Ja ennen kaikkea sitä halua. Halua muuttua, halua muuttaa omaa kroppaansa, halua olla terveempi. Sillon ollaan jo aika monta harppausta lähempänä onnistumista.
Vuosi sitten olin juuri saanut tietää, että minut on valittu ohjelmaan mukaan. Tiesin heti, että tulen onnistumaan (ellei jotain ihan käsittämätöntä ois tapahtunut matkan varrella), koska ehkä satun olemaan silleen ihan hippasen kilpailuhenkinen. Ja vähän tuo häviäminen tuppaa joskus vituttamaan. Ihan vaan vähäsen.
Puoli vuotta dieetillä kameroiden kuvaamana, siinä oli suklaanhimoiselle läskille joka inhoaa olla kuvattavana ihan haastetta kerrakseen. Mutta mä halusin muuttua. Vihasin sitä miltä musta tuntui. Vihasin ulkonäköäni. Mulla ei ollut hyvä olla, eikä fiilistä parantanut kyllä yhtään se kun rikoin meidän pihakeinun (istumalla siihen) Moskiton porukan käydessä meillä kotona kuvaamassa ekaa kertaa. Superdieetin tuoma julkinen paine antoi mulle enemmän kuin tarpeeksi motivaatiota onnistua dieetissä.
Mulla oli selkeä päämäärä, tiesin mitä mä halusin ja onnistuin. Hyvähyvä minä!
Tässä viimeiset 4kk on mennyt vähän tuuliajolla, kun en ole oikein tarkalleen tiennyt, mitä mä haluan. Tuntuu ihan urpolta noudattaa tarkasti ruokavaliota ja kieltäytyä kaikista herkuista, kun en ole osannut vastata niin yksinkertaiseen kysymykseen kuin ”Mitä mä haluan?” En ole ihan varma tiedänkö vieläkään, mut sen tiedän varmasti, että en enää ikinä halua olla se vuodentakainen minä. En tiedä haluanko joskus koittaa kisalavoille nousemista, en tiedä mitä liikuntamuotoa haluaisin eniten harrastaa, enkä oikein tiedä mistään muustakaan yhtään mitään koska univelkaa biljoona tuntia.
Sen verran tiedän että haluan voida hyvin! Haluan oppia suhtautumaan ruokaan oikein, silleen kuin normaalit ihmiset siihen suhtautuu. Haluan myös oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni, oppia hyväksymään itseni just sellasena kuin olen.
Mun muotoisena, oli se sitten millanen muoto tahansa.
- Tai no ehkä ei IHAN minkä muotoisena tahansa. (Kuva otettu 27.05.2014)
Haluan myös päästä tänään ajoissa nukkumaan, koska huomenna aamulla pitäisi lähteä ekalle aamulenkille sitten marraskuun lopun. Kello on soittamassa klo 05.00, koska teinihelvetissä töissä pitää olla ennen kasia, ja mitä tosta pikkumuijan huoneesta kantautuvasta kaameen kuulosesta yskästä voi päätellä, niin meillä ei nukuta tänäkään yönä.
Semmosta.
Mitä sä haluat?
0 kommenttia