Hei me tankataan

toukokuuta 19, 2015

Dieettiä (tai pikemminkin ruokavalion noudattamista ilman herkkupäiviä) on nyt jatkunut reilut 3 viikkoa. Painoa on tippunut kilo tai kaksi, olo on hyvä ja kevyt, vaatteet ei enää kauheesti kiristä eikä mielitekojakaan ole liiemmin ollut. Paitsi Maraboun Japp-suklaa! Tai sitten se uusi lakritsinmakuinen Kismet. Tarviiko niiden keksiä dieetin aikana joka päivä jotain helevatan uutuussuklaita?! Äääääh!!! Nojoo, ei liity tähän juttuun. Kunhan kävi mielessä. Taas.
Koska mun ei ole ollut missään kohtaa tarkoitus laihduttaa itseäni ”missin mittoihin” (vaikka ei misseissä ole mitään vikaa, world peace!), vaan tavoitteena on sellanen kiva, naisellisen lihaksikas, terve ja tietty kuumahottisseksikäsjillianmichaelstyyppinen vartalo, on mun jokapäiväinen menuuni kohtalaisen runsasruokainen. Nälkää ei siis tarvii nähdä. Kummiskin sinne miinuksen puolelle on kaloreissa päästävä, jotta se lukema vaa´assa laskisi. (Mensaanhan mun pitäis tällä älykkyydellä pyrkiä. Tai eduskuntaan.)
Tänään ei silti ollut miinuksista tietoakaan, vaan tänään tankattiin. Eli täytettiin lihasten glykogeeni- eli energiavarastot. Miten? No ruoalla, daa! Tarkemmin ottaen hiilareilla, mitä mun normaalista ruokavaliosta kyllä löytyy mutta silleen niukemmin. Tankkaamisen tarkoituksena on saada lihaksille lisää glykogeeniä käytettäväksi, jotta saisin treeneistä enemmän tehoja irti ja lihasmassakin säästyisi ”laihtumiselta”. Toinen tarkoitus on myös herätellä ja buustata vähän tuota aineenvaihduntaa. On kai niitä muitakin tarkoituksia mut taas guuglaamalla löytyy lisäinfoa jos kiinnostaa. Mä mikään teoreetikko ole.
Tankkauspäivän voi suorittaa monella eri tavalla, mutta tiukkis-Anne halusi taas päättää mun puolesta ja sain emoijit tarkat ohjeet sähköpostiin jo pari päivää sitten. Härremingyyd sitä ruoan määrää!! Kyllä siinä eväitä punnitessa ja valmistellessa kävi pari kertaa mielessä, että mihin ihmeessä mä meinaan kaiken sen ruokamäärän tunkea.
IMG_4238[1]
Härreminguud. Eikä tässä ole ees vielä kaikki.
IMG_4239[1]
Ilme siksi, koska suolaton puuro on.. no.. suolatonta.
Aamupuuro mansikkahillolla höystettynä upposi helposti nassuun reippaan aamulenkin jälkeen, ei kyllä tehnyt tiukkaakaan. Parin tunnin päästä oli kuitenkin jo aamuvälipalan aika, ja vaikka nyt ei suoranaisesti mikään kauhee nälkä vielä ollut, sain kuin sainkin syötyä ihan jäätävän saavillisen hedelmäsalaattia. Unohtamatta riisikakkuja (joista osan jouduin mussuttamaan oppilailta salaa luokassa tietokoneen takana, välitunti kun loppui pahasti kesken). Ennen kuin olin kunnolla ehtinyt putsaamaan riisikakun muruset pois rinnuksilta, oli jo lounaspastan + reilun leipäviipaleen aika. Työpäivän päätteeksi koitin ahtaa itseeni vielä lisää sitä leipää ja tuoreita kasviksia, tuoremehulla alas huuhdeltuna. Päivälliseksi vielä pastaa ja ruisleipää.
IMG_4240[1]
LEIPÄÄÄÄ!!
IMG_4242[1]
Ei uppoo. Ja sottasin paidankin. Kele.
Jäikö nälkä? Ööh.. Ei. Paitsi että unohdin iltapalaksi syömäni jäätelön, mutta jätskillehän nyt aina löytyy tilaa. Sille on ihan oma mahansa.
IMG_4241[1]
Nyt oottelemaan huomista ruokakrapulaa. On muuten ihan kamalista kamalin olotila, ei paljoo jää toiseksi siitä toisella tavalla aiheutetusta darrasta. Muttajoo, semmosten asioiden ympärillä pyöri tää päivä.

Share This Story

Tags: , , , ,

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe