Kun nälkä yllättää
toukokuuta 06, 2015
Tää päivä ei kauheesti poikennut sellaisesta meidän perheen normipäivästä. Aamulenkille lähdin parin hassun nukutun tunnin jälkeen. Muuten jees, mut vähän väsytti ja toi penteleen polvi tekee kävelystä hetkittäin äärimmäisen hankalaa. Yritin silti ajatella kauheen positiivisesti:
- Aamulenkki edesauttaa dieettiä parantamalla aineenvaihduntaa ja polttaa rasvaa tehokkaasti. No sitähän mää haluan.
- Linnut laulaa kivasti.
- Ei edes satanut vaikka Pekka Pouta niin väittikin.
Esikoinen heräsi melkein heti kun pääsin kotiovesta sisään siinä kuuden pintaan ja valitteli päätään. Tänään oli eskarissa tutustumispäivä, joten arvelin, että se päänsärky vois johtua vaan jännityksestä. No ei johtunut. Kuumeessa oli pikkuinen kun isi haki eskarista, eikä ääntä lähtenyt ollenkaan enää. Kiva, Vuoden Äiti –palkintoa odotellessa!
Pikkumuijan kanssa ollaan viimeiset 3 yötä valvottu yhden hemmetin kurkunpääntulehduksen takia. Nyt kun se alkaa tuosta tokenemaan, valvotaan seuraavat yöt isomman sankarin kanssa. Kerrassaan hienoa.
- Kipeä eskarilainen ja räkäinen pikkumuija <3
![IMG_3606[1]](https://lh3.googleusercontent.com/blogger_img_proxy/AEn0k_vu2zFwBzHRX9iOQ-tf6W54B2WkiqtZUtRI-yUT2N5Ouovs_I14idlPk5hjd2FVoby48V8qpVEXTX6z57YXns39BJdND7ubgnE9SXxVe9KZohLKlsAVtAdzcOh_RsgBw_AMZoeZN3TV0fGM_k-rsK844dEHeJsNNrIDfI9qJ2FDt9rj=s0-d)
Teinihelvetissä oli tänään poikkeuksellinen päivä, kun kasit lähti Taito-messuille jo ennen puolta päivää. Jouduin Sain sijaistaa messuille mukaan lähteneiden opettajien oppilaita pari tuntia. Yhdellä luokalla oli edellisellä tunnilla alettu katsomaan leffaa. Laittaessani leffaa oppilaille pyörimään kuulin, miten luokassa kävi kauhea supatus ja kikatus. Siinä tulee aina vähän sellainen olo, että sulla on jotain ylimääräistä naamassa, vessapaperia roikkuu housuista tai jotain sellasta. Ei ollut.
”Ei vittu hei. Toi ope on se yks niistä Jutta-ohjelman läskeistä.”
Näin hienosti se yksi luokan tyttö siinä sitten jutteli. Katselin tuota pissistä oppilasta hetken ja kysyin sitten yrittäen kovasti olla repeämättä nauruun, tajusko se että mä olin paikalla ja omistan kuuloaistin. Kyllä tajusi. Joku toinen teini siihen sitten äkkiä lisäämään:”Älä murehdi ope, et sä enää oo yhtään niin läski, ihan normaali sä oot. Tai jotain.”
Awwww, ne osaa olla niin tahdikkaita noi teinit. Ihania kerta kaikkiaan.
Laitoin sitten sen leffan pyörimään. Ensin näkyi tissi. Se vilahti siinä noin sadasosasekunnin murto-osan mutta tissipä hyvinkin. Ja vähän sen jälkeen näkyi aika paljon kaikkea muutakin, ihan sellanen perus suomalainen elokuva siis. Oppilaiden (poikien) riemulla ei ollut rajaa, jos osaatte ollenkaan kuvitella millasia nuo teinit on kun sana seksi mainitaan/näytetään. Vieläkin vähän korvissa soi se niiden hysteerinen nauru ja kikatus. Semmosia hormonipesäkkeitä nuo teinit.
Töistä lähdin pankkiin lainaneuvotteluihin koska yksi ihana omakotitalo odottaa meitä muuttamaan. Olin laskeskellut, että ehdin hyvin himaan ennen välipala-aikaa, en siis ottanut muuta kuin lounaan mukaan töihin. Jumalauta, se pankkinainen pälpätti mulle ainakin kaksi tuntia. Tai sit se olin mä kun halusin kertoa koko elämänkertani sille, täysin tuntemattomalle naiselle, mainitsematta kuitenkaan olleeni yksi ”Jutta-ohjelman läskeistä”. Noihansama.
Ruokailuväli venähti kuitenkin yli 4 tuntiin. Olenko sanonut jo että ne ei saa venyä, koska alkaa kummasti nälättämään ja sitten iskee se ihan jäätävä vitutus. Ei mitään positiivista, koko elämä oli perseestä melkein kokonaisen tunnin. Ja vain sen takia, etten saanut ajoissa mun rahkaa ja hedelmää. Ja silleen pikkusen väsyttikin, saatana. Kotona odotti kaksi kipeetä lasta ja mies. Pyykkivuori kasvaa. Ulkonakin oli ihan paska keli (herra Pouta oli sittenkin oikeessa), kengät rikki, banaani liian kypsä ja meillä roikkuu edelleen vappupalloja joka paikasta. Eikä salillekaan saa mennä koska tarvii pitää lepoviikko. Sanoinko jo että meillä asuu mies? Sekin ärsytti. Ja tähän se vee sana vielä. Painokkaasti.
Mutta sitten se mies antoi mulle rahkaa. Ja sen ylikypsän banaanin. Ja kahvia ison kupin. Hiukan vielä mököttäen mä avasin feisbuukin, ja huomasin että Mun muotoisen FB-sivuilla oli 100 (S A T A) !!!!! tykkääjää..?!? Olin ajatellut, että sellaisnen määrä saavutetaan ehkä joskus kesällä tai syksyllä, jos tarpeeksi lahjon painostan pyydän sukulaisia ja ystäviä niistä tykkäämään. Ihan mieletöntä! Kiitos!
Ja sitten mä sain mun pikkuisen jäbäni viekkuuni sohvalle katsomaan leffaa. Siinä se istui, äidin sylissä, mun iso pieni eskarilainen. Ihan kekäleenä, ääni edelleen käheenä. Huomenna en mene töihin, vaan jään sen kanssa tänne röhnöttämään ja katsomaan leffoja sylikkäin. Ja syömään sillon kun kuuluu. Ja mikä parasta: mulla, suklaanhimoisella Jutta-ohjelman ex-läskillä ei käynyt tänään mielessäkään, että olisin mennyt herkkukaapille vetämään helpotusherkkuja siihen suurimpaan nälkään ja vitutukseen.
Olen mä siis varmaan jotain tässä matkan varrella oppinut.
0 kommenttia