Neljä seinää + kaksi sairastelevaa lasta = .......

toukokuuta 09, 2015

On tässä ollut silleen semisti hermot kireellä pari päivää. Molemmat lapset sairastaa, ja siitä tietysti on aina äidillä iso huoli. Yöllä meidän residenssissä kaikuu kumea yskä kertaa kaksi, pikkumuija herää vähintään 5 kertaa ja kun hän sitten aamuyöstä rauhoittuu unille, saa 160cm leveä sänkymme viisivuotiaan, rapiat 120cm pitkän kuokkavieraan. 
Pituudella on tässä kohtaa hyvinkin merkittävä asema. Jos suorittaa sellaisen laskutoimituksen, että vähentää siitä sängyn leveydestä (160 cm) tuon poikittain nukkuvan viisveen pituuden (abaut 125 cm), niin jäljelle jää aika tarkkaan 35 cm. Ja jos sen jäljelle jääneen osan jakaa vielä kahteen osaan, jää mulle ja sille miehelle joka täällä myös yrittää nukkua semmoiset 17,5 cm tilaa nukkua. 
Meidän perheen miehiä on siunattu sen verran hyvillä unenlahjoilla, että niitä tämä nukkumisjärjestely ei haittaa. Toinen kuorsaa täysillä, toinen yskii, tunkee sormiaan mun nenään, kynerpäätä korvaan ja juttelee mukavia. Unissaan. Sanoisinko että ihan helvetin reilua tämä tämmönen!
IMG_3751[1]

IMG_3754[1]

Miehen tultua kotiin päätin lähteä hetkeksi pois tästä hullujenhuoneesta ulos haukkaamaan raitista ilmaa, pienelle iltalenkille.
IMG_3752[1]

IMG_3753[1]
Ihana aurinkoinen ilma, Maskun maalaismaisemat, keväinen raikas tuoksu ja spottifaista vielä hyvää musaa. Eipä siinä paljon muuta tarvittu. Olo helpottui kummasti eikä polvikaan kauheasti kiukutellut matkan varrella. Jo reilun puolen tunnin reippaan käppäilyn  ja ”onpastäälläaurinkoistajaihanaaja" ja "kevätkinonedennytkivasti” –fiilistelyjen jälkeen oli kiva palata kotiin, missä lapset olivat isin kanssa iltapuuhien parissa. Pienokaiset olivat kovin iloisia, koska normaalin iltapuuron sijasta olinkin tekaissut heille rahkapannaria. Kiva päätös einiinkivalle sairastupapäivälle.
Tällä hetkellä tuosta pannarihetkestä on kulunut lähes neljä tuntia. Pikkumuija nukahti vasta hetki sitten kauhean itkupotkuraivaritaistelun saattelemana, esikoinen on herännyt jo pariin otteeseen painajaisten takia. Se mies joka meillä asuu on tietysti jossain serkunnaapurinkumminkaimansa (=työkaverin) tupareissa.
Niin että semmosta vaan, jotta voisko tää hevonpersiistä oleva sairastelukierre olla pikku hiljaa ohi meidän perheen osalta..?! 

Share This Story

Tags: , , , , , ,

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe