Koti
toukokuuta 25, 2015
Me halutaan koti.
Sellainen koti, missä meidän on hyvä olla. Sellainen, mihin tullessaan voi tuntea olevansa kotona, olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Kotoisa koti. Sen ei tarvitse olla kaikkien trendien mukainen kansikuvakoti, vaan juuri semmoinen meidän näköinen. Sopivassa suhteessa IKEAa ja.. no, lisää IKEAa. Sohva taitaa olla Sotkasta. Mutta vaikka tätä huushollia ei ole täytetty kauniilla ja kalleilla design-kalusteilla, on meillä silti ihan kaunis koti. Siisti ja ihan nätti. Minä ainakin tykkään.
- Muistoja <3 Mun koti on siellä missä nää tyypit on mun kanssa <3
Mulle koti on aina ollut tärkeä. Muutimme ensimmäiseen oikeaan kotiini Rauman silloiseen maalaiskuntaan, Tarvolaan, ollessani noin 2-vuotias. Talo oli isäni rakentama, upea punatiilinen talo. Meillä oli iso piha, punainen autotalli ja iso kasvimaa. Tontilta löytyi myös kymmeniä marjapensaita, mansikkamaa, perunapelto ja iso punainen leikkimökki. Olohuoneen ikkunasta näkyi kuusimetsän reunustama pelto, missä aina kesäisin naapuritilan lehmät laidunsivat. Kerran ne samaiset ammuut käyskentelivät myös meidän etupihallamme tuhoten kasvimaat ja nurmikon, ukkosmyrskyn kaadettua sähköaidat. Muistan edelleen, miten veljieni kanssa katseltiin keittiön ikkunasta, miten mummimme yritti häätää lehmiä pois pihasta koivunoksa kädessään. Hassu ilmestys oli se.
![IMG_4398[1]](http://www.fitblog.fi/marianiskanen/wp-content/uploads/sites/41/2015/05/IMG_43981-e1432502778944-772x1030.jpg)
![IMG_4399[1]](http://www.fitblog.fi/marianiskanen/wp-content/uploads/sites/41/2015/05/IMG_43991-e1432502843624-772x1030.jpg)
Kun sitten muutimme kaupunkiin ollessani 18-vuotias, ei itkulle meinannut tulla loppua. Kodin, siis myymämme kiinteistön lisäksi, tuonne Tarvolaan jäi myös se ympäristö jossa vartuin. Luonto. Ne puut missä me kavereiden kanssa kiipeiltiin, kallionkolot mihin piilotettiin pojilta saatuja rakkauskirjeitä. Pellot joita pitkin hiihdettiin kouluun tai kavereiden luo, kuitenkin varoen ettei astuta liukumiinan päälle. Se on lehmänpaskaa näin ei-landelaisittain. Välillä meinasi kuovit hyökätä päälle, toisinaan rannekellot lakkasivat toimimasta kuin ihmeen kaupalla. Se oli loistava syy olla hiukan myöhässä sovitusta kotiintuloajasta. Kylätien varrella ei ollut liikennemerkkejä eikä katuvaloja, ja talvella lumiauran tullessa vastaan piti vauhdilla juosta tien toiselle puolelle ettei jäänyt alle.
Mä rakastin sitä paikkaa. En vain pelkästään taloa missä me asuttiin. Mulle koti tarkoitti myös paljon muuta. Ja yhä edelleen tarkoittaa.
Tätä nykyistä kotia ollaan nyt asutettu 9 vuotta. Vaikka nyt ei asutakaan ihan metsän keskellä niin kyllä tästäkin vaan on koti meille muodostunut vuosien saatossa. Tänne mahtuu paljon ihania muistoja, ajalta ennen lapsia ja varsinkin lasten syntymien jälkeen. Me ollaan remppa kerrallaan tehty asunnosta mahdollisimman toimiva ja meidän näköinen, mutta lasten kasvaessa tämä on hiljalleen alkanut käydä meille ahtaaksi.
- Uudessa kodissa pitää olla oikea keilarata :)
Tuo mies joka täällä asuu haluaa myös muuttaa, ja ollaankin jo useampi vuosi haaveiltu omakotitalosta. Etuovi.com ja jokakoti.fi ovat olleet kovassa käytössä jo pitkään noinniinkun haaveilumielessä. Nyt me ollaan löydetty sellainen talo, josta mä todella haluaisin tehdä meille uuden kodin. Kodin, missä mä koin olevani kotonani jo ensimmäisessä näytössä, vaikka sen omistaakin vielä joku muu. Se vaan näytti ja tuntui just meidän kodilta, ei sitä sen paremmin osaa selittää. Toimivan pohjaratkaisun lisäksi olohuoneen ikkunoista näkyi kaunis mäntymetsä, lähistöllä asuu paljon lapsia. Lapsilla olisi lyhyt ja turvallinen koulumatka.
Mitä muuta enää voisi toivoa? Paitsi pienempää myyntihintaa. Se olis ihan jees.
Ollaan tänään jätetty kolmas ja viimeinen tarjous. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että unelmamme uudesta kodista toteutuu!
0 kommenttia