Ennen lasten syntymää mietin usein, millainen äiti minusta tulee. Osaanko ylipäätään olla äiti, äidit kun tunnetusti tekevät ja osaavat oikeastaan ihan kaikkea. Mitä ikinä keksitkin kysyä, äidit osaavat aina vastata, eikä oman lapsuuteni aikoihin ollut edes mahdollisuutta tarkistaa asioita guuglesta. Miten ihmeessä ne sen tekevät?

Aina kaikki hoitui, tavalla tai toisella, tai sellainen kuva minulle on jäänyt ainakin omasta äidistäni. Siis silloin kun olin pieni. Tänään se meinasi hakea kirjaston numeron muina vintagemummoina puhelinluettelosta. Niin että se juna meni jo.

Itseäni vähättelevistä ennakko-oletuksistani huolimatta olen mielestäni selviytynyt kahdeksasta äiti -vuodestani ihan hyvin. Lapseni ovat terveitä, ravittuja ja muutenkin kaikinpuolin hyviä, osaavia ja taitavia pikku tyyppejä. Olen useasti yllättynyt itsekin siitä, minkälaisiin suorituksiin olen äitinä kyennyt, kuinka paljon äitiys on minua koulinut ja kouluttanut.

Mutta en edelleenkään koe olevani yhtään sen viisaampi, taitavampi tai muulla tavoin ihmisenä parempi, kuin ennen lasteni syntymää. Kaikkivoipa, kaikin puolin upea ja tärkeitä elämänviisauksia suustaan sarjatulena suoltava supermutsi. Sellainen, millaisena äitejä pidin ennen kuin itse sellaiseksi muutuin.

Pari päivää sitten istuttiin kaksistaan kuopuksen kanssa välipalapöydässä. Lapsi näkerteli evästään tyytyväisenä, ja tapansa mukaan puhua pälpätti kaiken maailman tärkeistä asioista. Lähinnä prinsessoista ja kaikista niistä ylisöpöistä eläimistä, joita hän haluaa meille asumaan.

"Äiti, mikä on hauki?"

Katsoin häntä hieman ihmetellen, koska en yhtään käsittänyt mihin kysymys liittyi. Vastasin kuitenkin, että hauki on kala.

"Voiko se olla tämän mittainen?" hän jatkoi, venyttäen käsiään mahdollisimman etäälle toisistaan.

"Kyyyllä, kyllä se voi olla noin iso."

Tyttäreni katsoi minua hetken pää kallellaan, suu vienosti hymyssä. Hänen ilmeessä oli jotain tavallisesta poikkeavaa. Ihailua, ehkäpä. 

"Äiti, miten sä voit olla noin viisas. Sinähän tiedät ihan kaiken! 

Että se niistä elämänviisauksista. Näköjään vähempikin riittää, mini-ihmisen mittapuulla kun maailman menoa tarkastelee.

Minä riitän, juuri tämmöisenä kuin nyt olen. Myös ilman Googlen hakupalvelua.